Bangkok - never again

Ekat fiilikset Bangkokista oli about neljän tunnin oleskelun jälkeen sellaiset, että itku meinas päästä ja äitiä tuli ikävä. Rehellisesti teki mieli niellä vähätkin ylpeyden rippeet ja soittaa mammalle itkupuhelu ja kääntyä rinkkaa avaamatta takaisin lentokentälle kohti koto Suomea.  En tiedä mitä odotin, mutta kaupunkina tää mesta on ihan hullu! Kuumuus, ja ilmasto yleensäkään, ei ollut niin pahoja, kuin mä kavereiden ja tuttujen puheista oletin, mutta kaikessa muussa onkin sitten sulattelemista senkin edestä.

Jos Bangkokia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, en todellakaan löytäisi sopivaa. Tää kaupunki on yhdistelmä kaunista ja rumaa sekä uutta ja vanhaa. Täältä löytää vähän kaikkea munkeista ja temppeleistä aina punaisten valojen valaisemiin alueisiin. Liikenne on vähintäänkin eksoottista ja jokainen tien ylitys tuntuu harkitulta itsemurhayritykseltä. Täällä stressi ei ainakaan lievity, koska melu, likaisuus ja ahtaus on ekoja juttuja, joilla itse lähtisin Bangkokia kuvailemaan.

Mut toisaalta, ihmiset ovat täällä tosi ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan, joten se pelastaa aika paljon. Kovinkaan moni paikallisista ei juurikaan englantia puhu, mutta elekielellä pääsee varsin pitkälle. Syöminen on täällä myös varsinainen työmaa, koska itse en kestä tulista ruokaa juuri ollenkaan ja siistien ruokapaikkojen löytäminen reissaajan budjetilla on haastavaa. Eikä luottamusta kauheasti herätä se, kun lihoja säilytetään ilman minkäänlaista suojaa ruuhkaisen kävelykadun varrella ja muutenkin vaikuttaa siltä, ettei täällä hygieniapasseja kauheasti jaella.

Ensimmäisenä iltana laitettiin kuitenkin hyvinvointi vaakalaudalle ja testattiin paikallista street food -paikkaa, joka myöhemmin nimettiin Rottasedäksi. Kyseinen paikka oli paikallisten suosima ja näytti tarjolla olleista paikoista syötävimmältä, joten oh well. Onnistuin saamaan myös suht miedon annoksen ja kanakin näytti varsin pätevästi kypsennetytltä. Vähän puistatuksia aiheutti kuitenkin esimerkiksi se, että kokit mätti safkaa lautaselle käsineen ilman hanskoja ja pöydän vieressä vilisee kissanpoikasen kokoisia rottia. Palvelu oli kyllä ystävällistä ja tarjottiin myös mahdollisuutta ottaa annos mukaan, kun muut olivat jo lopettaneet ja minä lusikoin ruokaa epäilevänä välillä rottia vilkuillen ja välillä harkiten kropan sisäistä huuhtelua käsidesillä. Odottelin tästä ruokailusta vähintään järkyttävää ripulioksennus comboa, mut jostain syystä siltä onnistuttiin välttymään.

Ollaan tehty myös varmaan kaikki mahdolliset virheet, joita ihminen vaan voi tehdä. Ohjelmassa oli lähteä tsekkailemaan temppeleitä ja tarkoitus oli lampsia ensin aamupalalle, mutta jotenkin se aamupala unohtui, kun keskityttiin etsimään oikeaa reittiä Grand Palacelle. Eli 29 astetta lämmintä, ei aamupalaa, vesi loppui jo ennen kuin päästiin perille ja aurinkorasvakin unohtui aamun innostuksissa. Lopputuloksena oli sitten palanutta nahkaa, uupunutta reissaajaa ja järkyttävä nälkä. Siis kokonaisuudessaan Grand Palace oli siisti mesta ja täynnä ihania yksityiskohtia, mutta kuumuus ja itseaiheutetut olosuhteet vei tästä reissusta vähän maun.

Suurimpia ilonkiljahduksia mulle tuotti tällä reissulla BK:n ja Mäkkärin näkeminen, mutta sekään ilo ei kauaa kestänyt, koska maassa maan tavalla ja silleen, niin nää ruokapaikat ei kauheesti saanut kannatusta vaan jatkettiin etsimistä. Paikkana Grand Palace oli nätti ja suosittelen käymään, mutta mun makuun hieman ruuhkainen turisteista. Mut onhan se mukavaa, kun ihmiset hautoo ensin koko päivän kenkiä jalassaan ja temppeliin mennessä saa nuuhkia muutaman sadan tyypin jalkamehuja. Ai että.

Vaikka kuinka oon yrittänyt tavoitella sitä boheemia ja rentoa maailmanmatkaajan asennetta, täytyy sanoa, että Bangkok on tehnyt siitä erittäin haastavaa - mut onneks on hyviä tyyppejä reissussa mukana. Huomenna annetaan kaupungille vielä kuitenkin viimeinen mahdollisuus ja sitten suunta kohti biitsiä.

Nyt unta palloon ja huomenna fiksumpana liikkeelle 💋