Mulle tuli tänä aamuna kauhea onnellisuusfiilis. Oon tän ja eilisen päivän aikana vaihdellut kuulumisia rakkaiden tyyppien kanssa Suomessa ja oma ikävä hieman rauhoittui, kun tietää että toiset ikävöi yhtälailla. Oon myös onnellinen kaikista niistä uusista tyypeistä, joita oon meidän reissun aikana tavannut ja joita voin kutsua ystäviksi. En tiedä mistä nää rakkaudentäyteiset fiilikset on tähän keskiviikkopäivään eksyneet, mutta uskon että aussimiehillä saattaa olla tähän pienesti vaikutusta.
Naisnäkökulmasta täytyy sanoa, että oh my god mitä miehiä. Aussimiehet ovat kyllä todellakin vieneet mun sydämen enkä nyt puhu ainoastaan ulkonäöstä. Täällä on tosi normaalia, että sulle tullaan juttelemaan vaikka kesken lenkin tai kahvittelun. Kadulla kävellessä tyypit katsovat sua silmiin, hymyilevät ja saattaa ehkä heittää pienen kehunkin. Ja parasta on, ettei ne kadulla saadut kehut oo mitenkään creepyjä vaan vähän sama kuin joku olisi just rennosti morottanut sua. Okei myönnetään, että tää on ehkä myös vähän kulttuurikysymys ja me Suomessa ollaan vähän jäyheämpää sakkia, mitä tulee toisten kehumiseen tai randomeiden kanssa juttelemiseen. Ehkä Suomessakin pitäisi rohkaistua tähän positiivisempaan tyyliin, koska kyllä se aikalailla itsetuntoa kohottaa kun saat esimerkiksi kuulla omaavasi kaupungin parhaat sääret.
Yksi asia mitä rakastan yli kaiken on se, kuinka jätkät käyttävät puhuessaan tai viestiä kirjoittaessaan sellaisia ilmauksia kuin hun, miss, love. Pakko rakastaa. Oon myös huomannut, että vaikka jengi puhuu englantia äidinkielenään, se ei todellakaan kerro sitä että sä osaisit kirjoittaa englanniksi läheskään ymmärrettävästi. Ollaan monesti Iinan kanssa selailtu sanakirja.orgia ja mietitty, että onko vika meidan ymmärryksessä vai mistä kiikastaa. Mutta joo, ehkä me annetaan tää anteeksi ja aussiaksentti kompensoi huonoa kirjoitusasua.
Mulla oli alunperin suunnitelmissa, että vietän yhden kuukauden Thaimaassa ja yhden kuukauden Australiassa. Joopa joo. Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, etten haluaisi lähteä täältä ollenkaan. Tiedän, että äiti lukee tätä tekstiä ja on valmiina henkilökohtaisesti kohta lentämään tänne ja raahaamaan tytön kotiin. Elämään täällä on tottunut kauhean hyvin ja arki rullaa sujuvasti töiden ja vapaa-ajan suhteen. Saatiin myös vihdoin paikalliset pankkikortit sekä nettipankkitunnukset, joten asioiden hoitaminen käteisellä on vihdoin ohitse ja ostosten tekokin helpottuu. Mulla meni pankkikorttihommat ihan putkeen, mikä oikeesti yllätti, mutta Iinasta tehtiin neidin sijaan mister. Onhan Iinu nyt vaan niin miehinen, että minkäs teet.
Tällä viikolla ollaan ehditty myös shoppailla, vaikka tässä rahatilanteessa se on ehkä se viimeinen asia, mitä kannttattaisi harrastaa. Täällä on vaan ihan uskomattoman ihania kauppoja ja vaatteita! Hintataso on aikalailla sama kuin Suomessa, mutta edullisiakin paikkoja löytyy ja alennuksia on meneillään aika useissa paikoissa. Onneksi on Suomessa ehtinyt tottua opiskelijasafkaan, koska nuudelit ja riisikakut oli vastassa täälläkin. Oh well, eipähän pääse kiloja kertymään. Ollaan myös käyty tsekkailemassa kaupungin valoja auringonlaskun jälkeen ja tuijoteltu tähtiä biitsillä. Eilen ammuin myös bussia odottavaa vanhaa herrasmiestä ponnarilla. Älkää kysykö miksi tai miten, en tiedä. Onneksi hoidettiin asia tuttuun rentoon tapaan ja pappa kaiveli ponnarin repustaan.
💋💋💋
No comments:
Post a Comment