Sunnuntaimiehistä ja naisten logiikasta

Tiiättekö sen miestyypin, jonka kanssa ootte ehkä käyny kahvilla ja juttu on luistanu ja sitä rataa. Ootte ehkä näkyilly useamminkin mut sitten syystä tai toisesta hommat kuivuu kasaan ja yhteydenpito jää. Saatatte vaihdella snäppejä tai kommentoida toistenne Intagram stooreihin, mutta siinäpä se aika lailla onkin. Paitsi että ei ole. Tää miestyyppi ilmestyy sun puhelimen näytölle siinä vaiheessa, kun lauantain hauskanpidosta on muistuttamassa enää päänsärky, sunnuntai on kääntymässä iltaan ja ahdistus maanantaista iskee.

Siis onhan se nyt imartelevaa, että sä muistut jätkän mieleen siinä vaiheessa, kun elämä runtelee, henkisesti on paha olla ja läheisyydenkaipuu iskee, mutta jostain syystä sunnuntaivaimokkeen pesti ei aina ole se kaikista houkuttelevin. Kiitos kuitenkin tarjouksesta. Mut jostain syystä se, että se viesti kolahtaa sunnuntaina sun luuriin saa sut hymyilemään, vaikka mies on muuten antanut ymmärtää, ettei häntä oikeastaan kiinnosta. Sitten sä käyt läpi sen henkisen kuivausrummun, kun sua ketuttaa se, että mies kuvittelee sun juoksevan heti rapsuttelemaan darraista päätä kun häntä nyt sattuukin ”kiinnostamaan” mutta toisaalta sulla on jo Niket jalassa ja oot valmis suorittamaan vuosisadan sprintin. Silleen aivot mitä.

Oon muutenkin ihan älyttömän hämmästänyt tästä naisen logiikasta, kun oon saanut seurata ihania kanssanaisia ja viikottain käynyt läpi omaa päätöksentekoprosessia, jossa ei useinkaan ole päätä eikä häntää. Esimerkiksi viestien analysointi. Oh my god. Esimerkkinä tilanne ettet ole kuullut siitä sun elämäsi miestapauksesta melkein päivään, koska A. oikeasti aikaa on kulunut vasta nelisen tuntia B. sinähän et todellakaan näpyttele viestiä ensimmäisenä ja C. hänellä voi oikeasti olla muutakin elämää kuin sinä ja  mies vihdoin näpyttelee viestin, jossa pahoittelee radiohiljaisuutta ja selittää miksi. No tässä tapauksessa sä voisit vaan olla chilli muija ja suojella omaa mielenyterveyttä luottamalla toisen sanaan, ymmärtämällä ja antamalla olla.

Sä voisit, mutta useimmiten sitä on kaikkea muuta kuin chilli muija ja mies raukka saa kylmää kyytiä, koska syythän on selkeesti vain keksittyjä ja tää on selkeä merkki siitä, että miehekettä ei enää kinostele ja se yrittää selkeästi vain kuivattaa juttua kasaan. Täähän etenee niin, että ensinnäkin sä annat jätkän odottaa sun vastausta vähintään sen tunnin. Tai mielellään saman verran kuin sillä meni vastata sun tarinaan siitä, kuinka sait rapsuttaa naapurin mummon mäyräkoiraa. Ja sitten kun sä suvaitset näpytellä sen viestin, sä voisit yhtä hyvin vaan jättää vastaamatta, koska sisältö muistuttaa Frozenia ja kun mies sitten kysyy, että mikä mättää sä todennäköisesti vastaat että ei mikään. Ihan loogista. Todennäköisesti sä päädyt siihen tilanteeseen, että kamut takavarikoi sun luurin ja hukutatte mieshuolet, sua kalvavan epävarmuuden ja rivien välistä luetut viestit kolmeen viinipulloon. Mutta minkäs teet, koska oot vainoharhainen muidu Suomesta ja luotat miehiin yhtä paljon kuin VR:ään. 

Mahtavaa naisena elämisessä on myös se, että kun sä et vaan tiedä, että kiinnostaako joku tyyppi sua vai ei. Iinahan siis tapasi meidän kolmantena iltana Fremantlessa varsin söpön ranskalaistapauksen, joka todellakin sai mun siunauksen! Tyyppi oikeasti nauroi mun vitseille eikä juttuja muutenkaan tarvinnut kauheasti rajoittaa, plus että mies osasi vielä kokata. Say no more. Viikon verran Iina yritti vältellä tyyppiä ja mä olin usein esiliinana (suomeksi: kolmantena pyöränä) ja naisen fiilikset oli luokkaa ”No en mä oikein tiiä.. Onhan se söpö ja älyttömän mukava mut ääääh..”. Siinä sitten tehdään välttelyliikkeitä ja toivotaan että päästään äkkiä pois, ja samaan aikaan muidu vaihtelee herran kanssa numeroita ja Facebookia, mutta ei nyt oo ihan varma. Vikana päivänä päästään tuskin junaan, kun Iina on jo potemassa ikävää ja hostellissa naisen naama muistuttaa naantalin aurinkoa, kun ranskalaiselta kilahtaa viesti luuriin. Ai että. Yritä tässä sitten pysyä perässä. En yhtään syytä teitä miehiä siitä, ettette aina ihan satasella ymmärrä meitä, kun ei me itekään olla ihan kartalla.

Naiset, tää maailma ois aika paljon simppelimpi ilman meitä, mut hitokseen tylsempi myös! Keep going girls 💋💋