Mulle on tullut kysymyksiä siitä, että miten ja miksi lähdin Australiaan, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoitella aiheesta. Matkustaminen Australiaan on aina ollut mulle unelma, jota en uskonut koskaan toteuttavani ainakaan tällaisella mittakaavalla. Olin ajatellut tekeväni tänne parin viikon mittaisen pakettimatkan, jos hyvä tuuri kävisi. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään, enkä voisi olla tällä hetkellä onnellisempi. Tällä hetkellä ollaan siis oltu Australiassa kohta kolmisen viikkoa ja tällä hetkellä suunnitelmissa on viettää täällä niin kauan kuin mahdollista.
Ollaan siis Iinan kanssa tutustuttu opiskelun tiimoilta Jyväskylässä ja ollaan oltu samalla luokalla kolme vuotta plus jaetaan sama ihanan huikea ystäväporukka. Me ei oikeastaan oltu edes erityisen hyviä ystäviä aikaisemmin, mutta kun molemmat erottiin silloisista miehekkeistä, me jotenkin löydettiin toisemme seuraavasta sinkkuelämästä. Joskus alkusyksystä me alettiin haaveilemaan reissuun lähdöstä, koska Iinalla on ystäviä reppuilemassa Australian itärannikolla, joilta idea sitten lähti liikkeelle. Elämäntilanne, kun sulla ei ole enää koulua tai töitä tai poikaystävää tai koiraa, oli myös todella otollinen aika lähteä, koska esimerkiksi viiden vuoden päästä lähteminen olisi todennäköisesti ollut huomattavasti vaikeampaa. Enkä todennäköisesti olisi koskaan lähtenyt.
Me ollaan tosiaan liikkeellä working holiday viisumilla, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että oleskelun aikana voidaan työskennellä täällä niin paljon kuin halutaan. Viisumi on vuodeksi ja jos oleskelua haluaa jatkaa toisella vuodella, on sun täällä ollessasi tehtävä kolme kuukautta farmitöitä eli omenan poimintaa tai muuta vastaavaa. Viisumin hankkiminen on todella simppeliä, koska sun tarvitsee ainoastaan täyttää lomake netissä ja viisumi tipahti ainakin mulla sähköpostiin vielä saman päivän aikana. Working holiday viisumi on tosiaan tarkoitettu 18 - 31 vuotiaille tyypeille. Viisumin saa esimerkiksi Kilroyn kautta, jolloin sulle järkätään käytännössä kaikki lähtöön liittyvät asiat, mutta me todettiin että selvitään halvemmalla, kun hoidetaan hommat itse. Viisumin voi hakea esimerkiksi täältä. Viisumi maksaa tosiaan noin 300€.
Multa on kysytty myös budjetista ja siitä, oliko meillä asuntoa tai työpaikkaa valmiina, kun päätettiin lähteä. Ja ei ollut. Meidän lähtö oli aika spontaani, koska selailtiin yhtenä päivänä lentoja ja löydettiin lennot Helsingistä Bangkokiin ja Bangkokista Perthiin alle viidellä sadalla eurolla. Ensimmäisenä meillä oli tarkoitus lentää suoraan Ausseihin, mutta koska löydettiin niin edulliset lennot, ajateltiin että miksipä ei tsekattaisi Thaimaa ensin. Vietettiin siis kuukausi Thaimaassa ja lopulta lennettiin Perthiin.
Tähän asti ollaan tosiaan elelty hostelleissa, joka ollaan yleensä etsitty Booking.comista edellisenä päivänä. Northbridgessä asuttiin 178 Perth Backpacker -nimisessä mestassa. Siellä yksi yö maksoi noin 18 AUD eli suhteellisen edullinen paikka. Täällä tuntuu olevan myös aika tavallista, että jengi vuokraa asunnon oleskelunsa ajaksi, koska se tulee todennäköisestoi pitkällä aikavälillä edullisemmaksi. Mulla on tosiaan aika pieni budjetti, koska reissuun lähtiessä mulla oli about 2600 euroa ja sitä ennen olin tosiaan maksellut lennot ja viisumit. Thaimaassa oli todella edullista asua ja elää, joten ensimmäisen kuukauden pärjäsin suunnilleen 500 eurolla. Täällä eläminen on kalliimpaa, joten ensi alkuun rahanmeno järkytti. Hintataso on aikalailla samaa tasoa kuin Suomessa. Onneksi löysin työpaikan suhteellisen nopeasti ja palkka sattui olemaan sen verran hyvä, että reissukassan kasvattaminen onnistuu hyvin.
Lähtiessä multa kysyttiin usein, että miten sä voit lähteä noin pienellä budjetilla ja kauhisteltiin sitä, miten mun rahat tulee riittämään. Mä olen vähän sitä mieltä, että jos sä oikein haluat jotain, niin se pieni budjettikaan ei ole ongelma vaan lähinnä se, kuinka sä sitä rahaa reissun päällä käytät ja paljon oot valmis tekemään duunia, jotta saat reissata pidempään ja pidemmälle.
Kivaa perjantaita ja laitelkaa jatkossakin kyssäreitä tulemaan 💋
No comments:
Post a Comment