Slider

It's all about the balance

Sunday, April 23, 2017


Kun sä elät toisen kanssa joka päivä melkein sen 24/7, sitä oppii pikkuhiljaa tajuamaan sen kanssaeläjän sielunelämää. Me naureskellaan Iinan kanssa usein sille, että me ollaan melkein kuin pariskunta. Ollaan myös pohdittu, että jos toinen meistä olisi mies, me oltaisiin ihan satasella match made in heaven. Oh well, aina ei mee nallekarkit tasan. Meillä on ihan älyttömän tiivis kaverisuhde ja usein ei edes tarvitse kysyä, kun tietää mitä toisen päässä liikkuu. Se, että me ollaan näin hyviä kavereita, vaatii joltain osin sen, että meillä on yhteisiä juttuja. Meillä ne yhteiset jutut on samanlainen huono huumorintaju, rakkaus ruokaan (lue: pizzaan), jatkuvat huonot miesvalinnat, makeanhimo ja ihmislapaisuus. Siinähän sitä alkaa jo ollakin, ihan kuin peiliin katsoisi.

Mut me ollaan myös tosi erilaisia ja ehkä se loppupeleissä menee niin, että vastakohdat täydentävät toisiaan, ainakin joltain osin. Ollaan monta kertaa ihmetelty sitä, miten erilailla me suhtaudutaan asioihin. Mulla menee asiat välittömästi tunteisiin, koska mä hyppään juttuihin mukaan satasella enkä kauheasti mieti, että otetaanko tässä taas kerran 6-0 turpaan vai ei. Yleensä otetaan. Iina puolestaan osaa tarkastella ja kuulostella tilannetta, ennen kuin hyppää pää edellä laiturilta. Me myös reagoidaan asioihin eri tavalla. Kun sä saat taas sen kuuluisan avokämmenen karmalta poskelle, mä vuodatan rehellistä itkuhuutoa ja Iina puolestaan ottaa omaa aikaa, miettii mikä meni vikaan.

Iina on just sellainen ihminen, jolle sä voit soittaa kauheassa hätäpaniikissa ja tää nainen pysyy silti rauhallisena, käskee sun rauhottua ja tekee tilanteesta todennäköisesti listan, johon merkataan plussat ja miinukset. Jos joku soittaa mulle itkuisena ja hätäisenä, mä todennäköisesti alan itkemään pelkästä sympatiasta enkä ainakaan paranna tilannetta. Okei, mullakin on järkevät hetkeni, mutta harvemmin. Esimerkiksi eilen hukattiin yksi makkarajengiläisistä ja aurinko oli laskenut jo aikoja sitten. Mä melkein väännän itkua pissat housussa ja harkitsen soittavani äidille, kun Iina painelee taskulampun kanssa pitkin pihaa. Mun puolustuksekseni voin sanoa, että pelkään pimeää. Ja täällä ihan oikeasti on pimeää, kun se aurinko laskee. Anyway.


Me molemmat ollaan kärsivällisiä, mutta Iinalla se kärsivällisyys ei vain koskaan tunnu loppuvan. Mä kykenen sietämään aika paljon, ennen kuin se kuuluisa kuuppa kilahtaa jumiin, mutta mä hillitsen itseni lähinnä niin, että otan etäisyyttä ja kykenen olemaan mahdollisimman neutraali. Iinasta sitä ärsytystä ei välttämättä edes huomaa ennen kuin jälkeenpäin, kun papatetaan siitä, kuinka rasittava joku tyyppi nyt sattuikaan olemaan. Ehkä se, että Iina on enemmän järki edellä -ihminen ja meitsi puolestaan enemmän tunne edellä menevä tyyppi, on syy siihen, miksi me tullaan niin hyvin juttuun, koska me tasapainotetaan toisiamme.

Tunteita on jossain aforismissa kuvattu aalloiksi, joita sä et voi yksinkertaisesti pysäyttää, mutta sä voit valita, mille aallolle hyppäät. Tässä tilanteessa ois aivan mahtavaa, jos sä osaisit ensinnäkin uida, mutta mä olen usein se joka makaa aaltojen jälkeen naama vasten rantahiekkaa ja ihmettelee, että mites tässä taas näin kävi. Iina todennäköisesti ratsastaa surffilaudalla mun ylitseni auringonlaskuun. Oh well. Tykkään muutenkin keräillä simpukoita ja mua on sanottu down to earth kinda girliksi, joten oon ihan sinut tän kanssa. Mutta joskus mä mietin, että olisko elämä helpompaa, jos voisit tuntea ihan vähän kevyemmin tai jos tunteiden ei antaisi aina vaikuttaa niin vahvasti. Varmasti olisi. Iina on puolestaan ihmetellyt sitä, että onko hän nyt ihmisenä tunteeton, jos asiat ei mene niin pahasti tunteisiin tai itku ei kuulu sun ensimmäisiin reaktioihin. Ei, se ei tee susta tunteetonta.

Se, että sä olet enemmän tunne ihminen tai järki edellä tyyppi tai jotain siltä väliltä, on just niitä asioita, jotka tekee susta sut. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea tai olla tuntematta. Me tunneihmiset tarvitaan järkityyppejä välillä muistuttelemaan siitä, missä se maanpinta oikein on ja  me puolestaan ollaan välillä puskemassa järkeilijöiden päätä sinne vaaleanpunaisiin hattarapilviin.

Oo just sellanen tunteilija kuin oot, vuodata itkut tai listaa plussat ja miinukset, koska se on se mikä tekee susta sut 💋💋💋


















No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan