Slider

Quakkan jahtaamista Rottnestilla

Tuesday, April 11, 2017


Tänään on tasan kolme kuukautta siitä, kun hypättiin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalta. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua tavattoman paljon. Olen usein kuullut sanottavan, että aika menee nopeammin mitä vanhemmaksi tulee, mutta mä sanoisin että reissun päällä se aika vasta kiitääkin.

En ole hetkeen ehtinyt istahtaa koneen ääreen ja tällä kertaa mulla on omasta mielestäni ihan hyvä syykin tälle radiohiljaisuudelle. Viime viikolla sain nimittäin blogissakin aiemmin mainitun miehekkeen Bangkokista visiitille Perthiin. Jännää, I know. Mä olen ihmisenä tosi tunteellinen ja ei oo kellekään varmaan kauhea ylläri, jos sanon, että tunteiden vuoristoradalta ei vältytty tälläkään kertaa. Kun mä jätin Bangkokin taakseni noin kaksi kuukautta sitten, saatoin vuodattaa parit kyyneleet tyypin takia jonka olin ehtinyt tuntea vajaat kaksi vuorokautta. Minkäs teet kun asiat menee tunteisiin ja järki parkaa ei kuunnella. Jotenkin asennoiduin siihen, että jutskaillaan WhatsAppissa pari viikkoa ja niin kuin usein ennenkin, homma vaan kuivuu kasaan ja toinen alkaa pikkuhiljaa unohtumaan.

Niin kuin monesti ollaan tämänkin reissun aikana huomattu, ei asiat aina mene niin kuin odottaa, ja mekin jatkettiin yhteydenpitoa lähes päivittäin melkein kahden kuukauden ajan. Vaikka puhuttiin ja heiteltiin ilmoille ajatuksia siitä, että hän ottaisi vapaata ja lentäisi samalle maaperälle mun kanssa, en jaksanut uskoa, että sitä päivää oikeasti nähtäisiin. Kyyninen kun oot. Noh, sieltä se päivä kuitenkin tuli ja ennen H-hetkeä meikänainen kävi lävitse kaikki mahdolliset vaihtoehdot tilanteen välttämiseksi aina bussin alle hyppäämisestä suunnitelmaan, jossa Iina tunnustaa vaietun rakkautensa meidän aussivahvistukselle. En tosin tiedä miten jälkimmäinen olisi tilanteen pelastanut, mutta oltaisiinpa ainakin saatu tilanteesta entistäkin mielenkiintoisempi.

Niin kuin kaikki varmasti tietää, yleensä sä jännität asioita aivan turhaan. Ja niin jännitin minäkin, koska loppujen lopuksi mulla oli ihana viikko. Tehtiin reissu saarelle nimeltä Rottnest, joka on tunnettu sen karvaisista asukkaista eli quokka - eläimistä. Mä olen odottanut Rottolle pääsyä siitä asti, kun saavuttiin Perthiin ja voin kertoa, että olin aika pähkinöinä. Onneksi oltiin myös meille ominaiseen tapaan tyhmiä ja pukeuduttiin aivan liian kevyesti, joten syväjää iski jo lauttaa odotellessa ja sä vaan toivoit, että oisit iskeny jalkaan sukat ja lenkkarit ja että oisit tajunnu ottaa tuulitakin messiin. Mutta kun ei niin ei. Ollaanhan me sentään Suomesta. Mulla oli menomatkalla myös merisairaita fiiliksiä ja näin mielessäni, kun oksennan miehekkeen syliin. Ai että. Ei toisaalta olisi yllättänyt lainkaan, mutta onneksi siltä kauhuskenaariolta vältyttiin.



Päivä oli aika täykkäri, koska kierreltiin biitsejä, kivuttiin majakan juurelle, bongattiin quakkia, otettiin aurinkoa ja pulahdettiin mereen, syötiin liikaa ja tsekkailtiin auringonlaskua. Kelepaa. Rotton lisäksi meidän viikko koostui hyvästä ruuasta, Fremantlen marketeista, biitsielämästä, laiskoista aamuista, Northbridgen yöelämästä ja Timezonesta. Vikana iltana tosiaan mentiin paikkaan, jota mä kuvailin peliluolaksi. Sain tästä ilmaisusta Iinalta räkänaurut ja pari liian pitkää katsetta. Mutta ideana siis mesta, jossa saat pelailla kaikkea aina koripallon heitosta ilmakiekkoon ja erilaisiin tasohyppelypeleihin asti. Voin sanoa, että siellä oltiin osaamis- ja mukavuusalueen ulkopuolella. Miesparka. Mutta deitti-ideana 6/5 jos sun koordinaatiokyky ei oo vastasyntyneen luokkaa ja oot pelannu elämäsi aikana muutakin kun lautapelejä.

Tosi usein käy niin, että kun sä oikein odotat jotain, aika menee kamalan hitaasti ja sitten kun sen aika viimein tulee, aika vaan hujahtaa ohitse. Ja sinne hujahti viikkokin siihen tahtiin, ettei meinannut edes tajuta, kun toisen olikin jo hypättävä koneeseen. Itkuhan siinä tuli, Mä en ole ikinä pienen elämäni aikana ollut täsmälleen samanlaisessa tilanteessa, joten tällä hetkellä mulla on niin paljon fiiliksiä, ihmetyksiä, pelkoja ja mitä kaikkea, etten saa koottua niitä tähän postaukseen lainkaan. Ehkä ensi kerralla.

Ihanaa alkuviikkoa murut 💋💋








No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan