Suklaaövereitä, työhaastatteluita ja maalle muuttoa

Taas on ehtinyt vierähtää hetki etten ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan, mutta tällä hetkellä ollaan tosiaan pienellä farmilla Kalamundassa, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Perthistä. Viime viikon lopulla täälläkin vieteltiin pääasiäistä eli ihmiset viettelivät pitkää viikonloppua ja suurin osa paikoista oli suljettuina. Pyhäpäivät eivät vaikuttaneet oikeastaan meidän eloon millään lailla, koska itse olin perjaintai-illan ja yön töissä ja viikonloppu meni suurimmaksi osin chillaillessa ja töitä etsien.

Lauantaina kävin erään brittikaverin kanssa luistelemassa mestassa, joka on valaistu diskovaloilla ja taustalla pyörii musiikki eli käytännössä tanssilattia jäällä. Oon tosiaan aiemmin nähnyt tällasia luistelupaikkoja vaan leffoissa, joten kokemuksena ihan älyttömän hauska! Tosin en oo hetkeen luistellut lainkaan, joten mun meno näytti alkuun varmasti aika huteralta. Mun puolustuksekseni voin sanoa, että brittivahvistuksella ei mennyt ainakaan yhtään sen paremmin, joten mä saatoin jopa näyttää siltä, että osaan luistella. Plus etten uskaltanut ihan täysillä esitellä mun taitojani, koska en uskaltanut ottaa riskiä, että telon mun polven lopullisesti käyttökelvottomaksi. Toisaalta en tiedä tuleeko tästä toimivaa enää muutenkaan, mutta just in case. Kävin myös ensimmäistä kertaa ihan kunnon leffateatterissa, koska oli aivan pakko päästä tsekkaamaan uusi versio Kaunottaresta ja Hirviöstä. Tästäkin kokemuksesta vaan vahvaa yläpeukkua, koska kerrankin jalkatilaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Tosin liput on aika arvokkaita, koska yksi lippu tähänkin näytökseen maksoi noin 20 dollaria. Eli mun budjetilla voi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi leffaksi Australiassa. Mä saatoin myös vetää kunnon suklaaöverit, koska kerrankin sulla oli siihen oikea syy. Oh well.

Sunnuntai ja maanantai oli virallisia ahdistuspäiviä, koska ainakin mulle iski järkyttävä stressi rahasta, työpaikasta ja sadasta muusta asiasta yhtäaikaa. Perinteinen. Maanantaina otin taas härkää sarvista ja aloin haeskelemaan työpaikkoja. Löysin sitten ilmoituksen homestay - työstä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että saadaan asua ja syödä ilmaiseksi vastineeksi siitä, että autellaan erinäisissä hommissa ja vahditaan taloa sillä aikaa kun omistaja on poissa. Laitoin hakemuksen menemään ja hetkeä myöhemmin Lindalta kilahti sähköposti, jossa hän toivotti meidän tervetulleeksi kotiinsa viikoksi. Sovittiin, että hypätään seuraavana aamuna bussiin ja hän noutaa meidät bussiasemalta.

Maanantai-iltana sain myös puhelun, että mut halutaan aamulla yhdeksältä koevuoroon erääseen kahvilaan. Voitte kuvitella, etten kauheasti nukkunut, koska mun naamani on sanakirjassa "jännittäjän" kohdalla. Selasin illalla tukuttain YouTube -videoita baristan sekä tarjoilijan duunista ja lopulta olin niin stressipallona, että oli pakko vaihtaa kissavideoihin ja saada ajatukset pois työhaastiksesta. Noh, niin kuin arvata saattaa, haastattelu meni tosi hyvin ja vastoin omia odotuksiani mä jopa selvisin hengissa. Ylläri. Jotenkin sitä vaan aina yliajattelee ja jännittää turhaan eikä usko siihen, että sä oikeasti oot selvinnyt pahemmistakin tilanteista. Mut ai että sitä voittajafiilistä sen jälkeen! Sillä fiiliksellä oli hyvä jatkaa uusiin haasteisiin ja hypätä bussiin kohti maaseutua.

Linda, meidän emäntä, on ihan älyttömän mukava viisissäkymmenissä oleva nainen, jolla riittää juttua. Farmi on suht pieni, vaikka maata onkin ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Lindalla on myös kuusi mäyräkoiraa ja yksi rottweiler. Voitte vaan kuvitella miten pähkinöinä oltiin Iinan kanssa, kun tajuttiin, että saadaan viettää viikko karvakuonolaisten kanssa. Mulla on ainakin kauhea ikävä omaa karvaturria Suomessa, joten tää koiraterapia tulee todellakin tarpeeseen. Meillä on myös oma asunto, joka käsittää siis makuuhuoneen ja yhdistetyn olohuoneen sekä keittiön plus suihkun ja vessan. Ihan mukavaa vaihtelua hostellielämään, en valita. Ja parastahan on ruoka! Ihanaa syödä jotain muutakin kuin nuudelia ja kaurapuuroa. Nautin.

Nyt palailen taas hommiin ja yritän huomenna kirjoitella siitä, mitä kaikkea ollaan täällä oikein duunailtu. Ollaan vietetty täällä kolme päivää eikä damagelta olla vältytty ja mä oon alkanut miettimään, että mikä meissä on vikana. Pitäiskö sitä yrittää vähän rauhoittua välillä niin kuin äiti aina kehottaa.

Rentsii torstaita toverit! 💋💋