Slider

Dear Monday, go step on lego

Monday, June 26, 2017




Viime viikonloppuna juhlittiin siis juhannusta, joka on mun mielestä ehka paras juhlan aihe Suomessa. Mä rakaastan Suomen kesää, olkoonkin, että se tuppaa olemaan sateinen ja vähäluminen. Parasta on mökillä riipumatossa loikoilu, aaltojen kuuntelu laiturilla ja tietysti grillailu. Ai että. Kauhee Suomi-ikävä. Viime viikonloppuna me yritettiin lievittää iksua perinteisellä grillauksella. Siinä oli kuulkaa vaimomatskua kerrakseen kun väännettiin herkkusieniä tuorejuustolla ja pekonilla, kasvisvartaita, salaattia, grillattua ananasta ja tomaattia sekä tietty makkaraa ja LETTUJA. Ai että. Täytyy myöntää, että tuli taas kerran vedettyä lievät ruokaöverit.

Sunnuntaina jatkettiin kotoisissa tunnelmissa, koska me löydettiin itsemme paikallisesta Ikeasta syömästä lihapullia perunamuussilla ja puolukkahillolla ja saatiin vihdoin myös kauan kaivattuja irttareita. En tosin tiiä, että auttoiko tää kaikki koti-ikävään vai pahentiko vaan. Oh well. Nyt ois edessä taas uusi työviikko ja voin kertoa, ettei maistuis. Ei sitten yhtään. Mä olen henkilökohtaisesti niitä ihmisiä, joiden tekisi mieli itkeä ja heittää kaksivuotiaan tapaan tantrumit keskelle lattiaa, kun herätys muistuttaa, että se ois taas maanantai. Viikon eka päivä on henkisesti muutenkin jo suhteellisen lamaannuttava, mutta siinä vaiheessa, kun maanantai on myös siivouspäivä, haluaisin vaan kuolla.

Ei siivoamisessakaan mitään vikaa, mutta kun sä kävelet portista etupihalle ja siinä pihanurmella sua on vastassa vaatekappaleita alushousuista potkupukuun, muutama hammasharja, matematiikan kirja jota etsittiin viime viikolla sekä parit nallekarhut, sitä kuuluisaa huumorinkukkaa saa hetken kaivella. Etuoven avatessasi sirkus on jo täydessä vauhdissa, kun pikkuisella on huono aamu 12 tunnin yöunien jälkeen ja se nenän edessä oleva patongin pala vadelmahillolla ei vaan maistu. Keittiö näyttää siltä, kuin siellä oltaisiin pidetty kymmenen hengen kokkikoulua, äidin kirjoittama tehtävälista on ranskaksi, perheen tyttö on löytänyt Pinterestistä upean vesiputousta muistuttavan letin, johon hänellä ei valitettavasti ole nimeksikään hiuksia, mutta joka on pakko saada ja perheen vanhin ei ole edes noussut sängystä. Ai että. Onneksi olohuoneen sohavn alta löytyi kauniisti kääritty kakkavaippa, koska miksi ei.



En oo myöskään vielä päässyt siihen mielentilaan, jossa pienten tuottama taide on millään tasolla upeaa tai suloista. Tänään perheen tyttö oli ystäviensä kanssa kyhännyt lahjapaketin toiseen kouluun siirtyvälle opettajalleen. En voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy. Pahvilaatikossahan oli siis lahjapaperiin käärittyjä terveyssiteitä, pienistä kuminauhoista solmittu rannekoru, helmistä tehtyjä laattoja, vihreää villalankaa sekä hammastikkuja. Että mitä. Mulla tulee vaan mieleen tilanne kun pienenä sait pehmeän paketin ja se pieni pettymyksen tunne hiipi rintaan, mutta sun piti silti hymyillä ja näyttää innostuneelta. Tai kun sun äiti paljasti vahingossa mitä aiot saada papalta lahjaksi ja käski esittämään yllättynyttä. Noh, nuoruusvuosien harjoittelusta oli kuitenkin vihdoin hyötyä, koska onnistuin vuodattamaan ihailevia kehuja. Oli myös pakko kysyä terveyssiteiden merkitystä ja tytöthän oli siis askarrelleet kauniita ja pehmeitä unimaskeja erilaisilla kukkakuoseilla. Tietenkin.

Au pairina tulee myös googlailtua aika kattavasti kaikenlaista. Tän päivän saldo selaushistoriasta on esimerkiksi seuraavat: teddy bear song with a carrot, minkälaista vauvan kakan pitäisi olla, purjo sosekeitossa, how to use pressure cooker, drawing a cute bunny. Oon myös laittanu äitille viestiä ja kysynyt, että mitkä osat purjosta on kelpoisia keittoon ja onko kuolettavaa, jos vauva syö askartelumaalia.

On kuulema sellainen sanonta, että kun maanantai on sun lempparipäivä, tiiät, että oot voittamassa. Sitä päivää odotellessa.

💋💋💋




















No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan