Kesäkuun alku ja ei voi muuta, kun taas ihmetellä kuinka nopeasti aika kuluu. Pikkuveli valmistui ensimmäiseen ammattiinsa, serkku ja liuta muita tuttuja valmistuivat ylioppilaiksi ja itsekin sain vihdoin viimein lähetettyä hakemuksen tutkintotodistuksesta. Niin se elämä vain menee eteenpäin.
Mun arki on jatkunut täällä aikalailla samoissa merkeissä kuin aiemminkin eli viikot kuluvat lapsia vahtiessa. Edellisen viikon vietin flunssassa ja vieläkin niistellään Gastonin kanssa kilpaa. Täytyy myontää, että inspiraatio kirjoittamiseen on ollut hivenen hukassa, koska päivät kuluvat aamusta iltaan töissä ja illalla en saa aikaiseksi muuta kuin selata luuria ja yleensä simahdan samaan aikaan lasten kanssa. Mun elämä on tällä hetkellä sellaista viikonlopuille elämistä.
Parisen viikkoa sitten tehtiin tyttöjen kanssa roadtrip Lancelin -nimiseen mestaan, josta vuokrattiin laudat ja kokeiltiin muutaman tunnin verran hiekkasurffausta tai pikemminkin lautailua. Maisemat oli ihan uskomattomat, kun toisella puolella siintää meri ja toisella puolella hiekkadyynit näyttävät jatkuvan loputtomiin. Surffaus oli myos ihan älytöntä persetreeniä, kun kipusit hiekassa kerta toisensa jälkeen ylös kukkulalle. En tajua miten sitä on pienenä jaksanut laskea pulkkamakeä tuntitolkulla.
Samalla reissulla me syötiin lounasta ulkona, popitettiin musiikkia ja tuijoteltiin auton ikkunasta vaihtuvia maisemia. Käytiin myös Pinnacles National Parkissa ihastelemassa aavikkomaisemia ja bongailemassa aikuismaisesti peniksen muotoisia kalkkikivimuodostelmia. Okei vakavasti ottaen paikka oli aika upea! Pääosin maisema muistutti elokuvien aavikkoa ja keltaisesta hiekasta nousi lukemattomia kalkkikivia. Reissun maisemat olivat oikeastaan sitä, miltä Australian odottaakin nayttävan: kuumaa ja hieman karua luontoa silmän kantamattomiin.
Viime viikonloppuna puolestaan vietettiin Western Australia -päivää, joten itsekin sain vietellä mukavaa neljän päivän viikonloppua ja sunnuntaina meillä oli tarkoitus mennä porukalla paikalliseen tivoliin ja henkilökohtaisesti olin aika intopiukeana odottanut kaikenmaailman hilavitkuttimissa pyörimistä oksuun asti. Paikalle saapuessa täytyi kyllä myöntää, että oltiin taas mainonnan uhreja, koska eihän se mesta loppujen lopuksi ollut tivolia nähnytkään. Paikka sisälsi possujunan lisäksi pomppulinnan ja pari muuta hassua lapsille suunnattua laitetta. Päätettiin sitten muuttaa suunnitelmaa ja menna perinteisesti syomään.
Vietettiin tosi rentsi paiva ja syötiin pizzaa terassilla meren rannalla, käytiin tsekkaamassa paikalliset Harjun eli Jacobin portaat, joiden juoksu ei ihan silloisella pizzavatsalla lähtenyt. Ehkä vielä jossain vaiheessa. Ehkä. Käytiin myös kävelemassä King's Parkissa ja päivan päätteeksi vedettiin suklaa sekä jätskiöverit leffateatterissa. Ja ihan vain vinkkinä, että Charlie Hunnam on aika 6/5 mieskarkki, joten King Arthur kannattaa lisatä katsottavien leffojen listalle. Ai että.
Maanantaina jatkettiin samalla teemalla eli ruualla. WA Dayn kunniaksi Perthissä järjestettiin ilmaiset festarit, joilla oli ihan tuhottomasti ruokakojuja, esiintyjiä ja ihmisiä. Tapahtuma oli ideana ihan mahtava, mutta loppujen lopuksi siellä oli aika vähän aktiviteetteja eikä esiintymassä olleet artistitkaan oikeastaan napanneet ja pomppulinnat oli aikuisilta kielletty. Noh, onneksi oli ruokaa ja hyviä tyyppejä. Mä esimerkiksi söin maanantain aikana kulhon Mac' n 'Cheesia, crèpen nutellalla/banaanilla/mansikalla ja kermavaahdolla, vähän pekonia brittikaverin hampparista, Ben&Jerry's jädeannoksen suklaakekseillä sekä päivan päätteeksi vähän Fish and Chipsiä. Kutsukaa mua lihavaks, mut mitään en kadu.
Tiistai aamuna kellon soidessa 6.30 teki mieli heittää luurilla sitä kuuluisaa vesilintua ja kaivautua takaisin peiton alle. Onneksi pääsin sängystä ylös, koska päivä oli varsin onnistunut. Not. Gaston heitti tantrumia suurimman osan ajasta, alkoi itkemään koska en antanut herran uittaa leluaan omassa kakassaan ja lätkiä silla sen jalkeen minua, lounaalla oli tiedossa kasviskeittoa ja voitte vaan kuvitella sitä sotkun määrää kun annat kaksivuotiaalle jotain muuta kuin kiinteää safkaa. Ai että. Oon tullut siihen tulokseen, että au pairina työskenteleminen on todennäköisesti paras ehkäisykeino ever. Suosittelen.
Mut pysytään vahvoina, viikonloppua kohti! 💋💋💋
No comments:
Post a Comment