Slider

Viikonloppu Margaret Riverilla

Wednesday, July 19, 2017


Toiseksi viimeistä viikkoa viedään ja sitten olisi edessä hieman roadtrippiä pohjoiseen. Viime viikonloppuna otettiin kuitenkin kavereiden kanssa hermoloma ja vuokrattiin Margaret Riveriltä mökki. Ai että. Margaret River on pieni, maalaismainen kaupunki, jonka keskusta on periaatteessa muutaman kilometrin mittainen pääkatu, jonka molemmin puolin on kauppoja ja ravintoloita. Muuten kyseinen mesta on aika pieni ja hiljainen. Pääpaino onkin luonnossa ja ajomatkan päässä on lukuisia rantoja, pieniä kyliä, viinitiloja, luonnonpuistoja, luolastoja, hevostiloja ja farmeja.

Perthistä ajaa noin kolmisen tuntia Margaretille, joten just passeli tälläiselle viikonlopun reissulle. Tosin meillä meni matkaan hieman enemmän, koska Iina on kuuluisa pienestä rakostaan ja pissataukoja pidettiin harva se tunti. Mutta eipä tuo mittään, koska kerrankaan ei ollut kiire minnekään ja edessä oli kokonainen pitkä viikonloppu. Henkilökohtaisesti mä nautin autossa istumisesta, vaihtuvista maisemista ja niiden tuijottelusta, ohittavien autoilijoiden stalkkaamisesta ja tietysti nuotin vierestä laulamisesta biisien tahtiin. Meidän ainoalla miesvahvistuksella oli varmasti nautinnollinen automatka kun kolme suomityttöä laulaa viikinkiaksentilla ja särösoinnuilla, vaatii päästä vessaan puolentunnin välein ja aina eläimiä nähdessä piti tietysti tuoda ilmi että onko siellä hevosia vai lampaita. Koska muilla ei välttämättä ole silmiä päässä.


Menomatkalla pysähdyttiin Busseltonissa, jossa meidän oli tarkoitus mestassa nimeltä Busselton Jetty eli käytännössa paikka, jossa pääset kulkemaan pitkää siltaa merelle joko junalla tai kävellen. Sillan loppupäähan on rakennettu niin sanottu merenalainen akvaario. Noh, ideana täysi kymppi, mut meidän harmiksemme ilma oli sateinen ja harmaa, jonka takia akvaario oli suljettu, koska näkyvyys oli niin surkea. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen ja koska ruoka on aina hyvä vaihtoehto, me päätettiin akvaarion sijaan lounastaa Busseltonissa. Syötiin hervottomat fish & chips annokset ja kyseisen lounaan jälkeen saan kylmiä väreitä aina, kun puhutaan merenelävista. Ei hetkeen kyseisiä herkkuja uudestaan. Hyi. 

Masut täynna lähdettiin jatkamaan matkaa ja pysähdyttiin Ngilgi nimisellä luolalla. Jep, ei edelleenkään mitään hajua siitä, miten tuo lausutaan.  Pääsylippu maksoi noin 30$, joka sisälsi pääsyn kahteen eri luolastoon milloin tahansa. Ensimmäinen luola sijaitsi matkan varrella lähella Yallingupia ja se on löydetty vuonna 1899 eli ikää on. Jos oot ikinä tekemässä samanlaista reissua, suosittelen vahvasti pysähtymään luolilla! Syvimmillään päästiin 45 metriin maanpinnan alapuolelle ja luola oli täynnä kristalleja, lasimaisia pillejä, pilareita ja kaikkea siltä välilta eri muodoissa ja väreissä. Luolaretki käy myös ihan hyvästä pakaratreenistä, koska kierros tehdään kulkemalla ylös ja alas meneviä portaita. Ngilgi Caven nimi tulee muuten hyvän ja pahan hengen välisesta taistelusta vuodelta nakki ja peruna, jonka hyvä henki lopulta voitti ja luola nimettiin hänen mukaansa. Jännää. Siistein juttu luolassa oli ehkä sinne, lähinnä lapsille, rakennettu tunneli (The Tunnel of Doom) jossa mahtui juuri ja juuri ryömimään. Loppuosa tunnelista piti suorittaa perinteisellä pyllymäellä. Nauroin melkein pissat housussa koko matkan, ai että.

Luolasta jatkettiin matkaa Cave Roadia pitkin kohti Margaret Riveriä ja maisemat olivat aikalailla 5/5, kun tietä ymparöi korkeat puut ja luonto alkoi muutenkin nayttää hieman vehreämmälle. Koska ollaan kunnon turisteja, meidän piti ehdottomasti saada kuva kengurukyltin kanssa. Saatiin ihmetteleviä katseita, tööttäyksiä ja muutamat naurut, kun poseerattiin tien laidassa liikennemerkin kanssa. Mitään en kadu. Kun vihdoin päästiin määranpäähän, suoritettiin check in ja mökki oli aivan älyttömän positiivinen yllätys. Kuvista sai hieman nuhjuisen kuvan, mutta mökki oli todella siisti kahden huoneen ja keittiön sekä olohuoneen yhdistelmä. Vuokra kahdelta yöltä oli hieman reilu 200$, joka on todella edullinen, kun se jaetaan koko porukan kesken. Me yövyttiin siis pienessä mökkikylässä Riverview Tourist Parkissa. Suosittelen!


Illalla tehtiin pakolliset ruokashoppailut Margaretin keskustassa ja suunnattiin dinnerille paikalliseen tavernaan. Mesta oli ihan täynnä, mutta pöydän odottaminen kannatti koska ruoka oli ihan mahdottoman hyvää! Itse tilasin sienikeittoa valkosipulileivällä ja lasillisen Ashbrook Estaten viiniä. Ai että. Uskon, että melkein jokaisessa ravintolassa Margaretilla on mahdollisuus maistella paikallisten viinitilojen antimia sekä panimoiden oluita. Taas kerran masut niin täynnä, että piti kämpälle päästyä vaihtaa löllöhousut jalkaan ja hengittää muutaman kerran syvään. Loppuilta meni sidukat korkatessa ja korttia pelaillen eli perinteisen mökkilaiffin tapaan. Nautin.

Lauantai aamuna pääsin vihdoin mun lempipuuhan äärelle eli aamulenkki kirpsakassa aamuilmassa, yksin ja ihan täydellisessä hiljaisuudessa. Vettä satoi, mutta se ei kamalasti upeissa jokimaisemissa haitannut. Lenkin jälkeen toinen lempparijuttu ever eli hidas aamu, kuumaa teetä partsilla ja kunnon kaurapuuro aamiaiseksi. Pieniä iloja. Kun saatiin brittivahvistuskin revittyä sängystä ylös suunnattiin Augustaan, joka sijaitsee about puolentunnin ajomatkan päässä Margaretista. Mulla tuli paikasta mieleen sellainen pieni kalastajakylä turkoosine rakkennuksineen ja satamineen. Ilma toi mieleen Suomen kesän, mutta päätettiin uhmata sadetta ja yritettiin bongailla valaita Augustan venesatamassa. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, ettei kauheasti valaita nähty vaikka tytöt kuinka yritti otuksia houkutella kauniilla sulosoinnuilla. Not. Ruoka oli yksi viikonlopun pääteemoista, joten lounastettiin Augustan suloisessa leipomokahvilassa. Ei jäänyt taaskaan nälkä ja mun oli ihan pakko shoppailla jälkiruuaksi suklaakakkua, jonka mussutin tyytyväisenä autossa.

Paluumatkalla ajettiin maisemareittiä, joka kulki Boranup Karri Forestin lävitse, jossa sijaitsee maailman vanhimpia puita. Näky oli ihan tajuttoman upea! Puut olivat ihan valtavia eikä sitä nakyä saanut mitenkään ikuistettua kameralla. Metsäretken jälkeen suunnattiin reissumme toiselle ja viimeiselle luolalle Lake Cavelle. Tämäkään ei ollut pettymys, koska luola oli ihan tajuttoman syvällä maan uumenissa ja sisällä oli uskomattomia kivi- ja kristallimuodostelmia. Päästiin myös kokemaan totaalinen pimeys, kun luolasta sammutettiin kaikki valot ja pimeän pelkoisena voin kertoa, että vähän hirvitti. Pimeydessä ei nähnyt edes omaa käteään aivan kasvojen edessä. Hyi. Illalla vietettiin aikaa taas yhden mun lemppariasian parissa, nimittäin tiirailtiin auringonlaskua Surfer Point biitsillä ja katseltiin aaltoja. Ilma oli vähän pilvinen, mutta auringonlasku on silti aina vaan jotain upeaa, joten en valita. Päivän päätteeksi Iina taikoi meille sushia, joka teki kauppansa alta aika yksikön.


Sunnuntai oli ehkä hauskin päivä viikonlopun aikana, koska aamulla vuokrattiin kanootit ja lähdettiin melomaan pitkin Margaret Riveriä. Meidän reissuilla yleensä sattuu ja tapahtuu, eika tämäkään ollut yhtään poikkeus, koska päästiin nauramaan kyyneleet silmissä, kun tytöt ottivat virkistävan pulahduksen joessa. Ai että. Parasta on, että saatiin kyseinen uintiretki myös videolle. Oi muistoja. Melonnan jälkeen vaatteet vaihtoon ja suunta kohti Bootleg Brewerya, joka on yksi paikallisista panimoista keskellä idyllistä maalaismaisemaa. Kyseissä mestassa söin ehkä reissun parhaimman juustopurilaisen ja innostuin itsekin olutta vihaavana naisena maistelemaan erilaisia oluita. En rakastunut, mutta löysin muutaman kevyen olusen, jota voisin ehkä jatkossakin tilata. Maistelutarjotin oli myos tosi edullinen 15$ ja sisälsi seitsemän erilaista olutta ja yhden siiderin. Vahva suositus tällekin.


Koska ruoka on elämä ja allekirjoittanut on jonkin sortin herkkuaddikti, me suunnattiin suklaatehtaalle. Kyllä, mesta oli oikeasti taivas. Kokonainen kauppa täynnä suklaata eri muodoissa ja  sait jopa syodä suklaata. Ilmaiseksi. Mikäs sen parempaa. No, ilmainen suklaa ei riittänyt ja tuhosin myös jäätävän ison suklaabrownien vaniljajäätelölla. Vielakään ei kaduta. Suklaatehtaalta jatkettiin viini/nougaatilalle, jossa maisteltiin vähän lisää herkkuja eli nougaata ja valkoviiniä. Tässä kohtaa alkoi jo hieman housunnappi painaa. Syömästä päästyä ajeltiin vielä yhdelle viinitilalle tsekkailemaan paikkoja sekä piipahdettiin paikallisessa kirjakaupassa, mutta muuten alkoi viikonloppu olemaan pulkassa. No ei nyt ihan. Käytiin me vielä Lehmäkylän karkkikaupassa nimeltä Candy Cow ja täytettiin pussit matkakarkeilla. Oh god. Jos viikonlopun aikana ei saanut menetettyjä kiloja takaisin niin en tiedä miten sitten.

Nyt taas karu paluu arkeen. Koittakkee jaksaa, miäki yritän. Puss!

💋💋💋




No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan