Au pairiksi?

Kolme kuukautta au pair elämää takana ja päätin jakaa vinkin niille, jotka ovat harkitsemassa au pairiksi lähtöä. Vinkki numero yksi: Älkää. No ei vaineskaan, vitsi vitsi. Mä päädyin au pairiksi puoli vahingossa, koska kukkaro alkoi näyttämään miinusmerkkistä lukua ja jotain oli keksittävä.

Seuraavaksi löysinkin itseni toimimassa yksinhuoltaja äitinä kolmelle lapselle, jotka eivät olleet minun. Oon aina ihaillut leffojen mammoja, jotka järjestävät illanistujaisia, kuskaavat lapsia kouluun ja harrastuksiin, leipovat koulun myyjäisiin, lenkkeilevät rattaiden kanssa take away -kahvi kädessä ja siinä sivussa kasvattavat lapsensa niin, ettei yhteiskunta ole kovin suuressa vaarassa kun poikaset lentävät pesästä, koska olen aina ollut sitä mieltä, ettei minusta ole moiseen. Koskaan. Ikinä. Never ever.

No väärässä olin ja kolmen kuukauden aikana musta kehittyi varsin pätevä 22-vuotias, sinkku, kolmen lapsen soccer mum. Aamulla unohtui usein oma aamupala, kun edessä oli vaippaviidakko, kadonneiden koulukirjojen metsästäminen, lounaspussien valmistelu sekä satunnaiset itkupotkuraivarit ja taaperon vahinkopissa sun vastapestyille kollareille. Vois mennä heikomminkin.

Aamuisin et malta odottaa, että saat lapset kouluun ja saat hieman omaa aikaa. Miinus tietysti se oma aika, koska kotiin palatessa sua odotti imuroinnin ja moppauksen lisäksi muut siivoushommat, tampoonien kerääminen nuken rattaista, vessapaperirullan onkiminen vessanpöntöstä, kaksivuotiaan tantrumit, koska kielsit pienokaista syömästä kasvomaalia sekä Himalajan kokoinen pyykkivuori.

Kolmen kuukauden aikana oon kokenut kaiken saman, minkä olen todennäköisesti aiheuttanut veljeni kanssa omille vanhemmilleni. Aina kun olisi kiire lähteä, lapset muistuttavat laiskiaisia ja saat kerätä kaiken kärsivällisyyden ettet raahaa ipanoita korvasta pihalle ja menoksi. Asiat, kuten kehotukset kotiläksyjen aloittamiseen, saa toistaa kuuroille korville ainakin sen sata kertaa ja loppujen lopuksi joudut kuitenkin turvautumaan lahjontaan sekä kiristykseen. Ai että, verenpaine nousee pelkästään kirjoittaessa.

Olen myös rukoillut korkeampia voimia, kun pienin heittää lattialla itkutantrumia syystä tuntematon, yksi ipana on viettänyt vessassa puolituntia vältelläkseen kotiläksyjä ja kolmas käärii terveyssiteistä lahjaa opettajalleen ja samalla sun pitäisi olla se kokkaava järjen ääni, vaikka tosiasiassa sulla olis oikeus parkua sikiöasennossa lattialla.

Kirsikkana kakun päällä palkka on 225$ viikossa ja mulla päivät olivat usein 12 tuntisia. Sanoisin, että tän tulee olla joko kutsumus tai sun täytyy olla köyhä. Jälkimmäinen check. Mutta on hyvä muistaa, että au pair duuneja on yhtä monta kuin on perheitäkin ja mä en henkilökohtaisesti ole kovinkaan suuri lapsi ihminen plus se fakta, että kouluikäisten lasten vahtiminen on helpompaa sekä antaa sulle enemmän vapaa-aikaa.

Mutta oli mulla myös palkitseviakin hetkiä ja niitä muistelen lämmöllä. Parhaita helmiä olivat ne rauhalliset hetket, kun taapero nukahti sun syliin ja kaksi muuta ipanaa lukivat rauhassa kirjaa sun viekussa. Olen myös saanut tarroja palkkioksi siitä, että olen niin "mukava ja kiltti" ja "paras suomalainen". Yllättävää kyllä, olen myös saanut onnellisia kiitoksia ja kehuja kokkailuistani! Mac'n'cheese, juustomunakas ja vadelmakakku on selkeesti lasten makuun.

Au pair duunilla ei pääse rikastumaan, mutta se on hyvä tapa kokea uusi kaupunki, kun sulla on oikea koti tukikohtana ja vara vanhemmat apuna. Saat myös rutosti kokemusta lasten kanssa puuhaamisesta ja vastuun ottamisesta, kielikylpy on taattu ja kunnon sänky sekä kotiruoka on mukavaa vaihtelua hostelleissa yöpymiselle.

Mun au pair uraa on jaljellä vielä pari päivää, jonka jälkeen onkin taas aika tehtailla uusia pläänejä.

💋💋💋