Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta ollenkaan, koska mulla olisi niin paljon sanottavaa siitä, kuinka pelko ja ymmärtämättömyys tekevät ihmisistä rumia. Oon kirjoittanu aiemmin useasti siitä, kuinka se, miten me puhutaan toisista ja saadaan toiset tuntemaan, kertoo valtavasti meistä itsestämme.
On helppo sysätä kaikki paha sellaiselle, jota ei täysin ymmärrä tai sellaiselle, joka poikkeaa massasta kielen, uskonnon tai ulkonäön perusteella. On helppoa huudella, että rajat kiinni, katupartiot liikkeelle ja maahanmuuttajat takaisin sinne mistä tulivat. Kun jossain mainitaan, että tietty henkilö näyttää ulkomaalaistaustaiselta, on helppoa unohtaa, etteivät kaikki suomalaisetkaan ole valkoihoisia.
Ymmärtämättömyyteen ja siihen omaan pieneen kuplaan, missä nähdään ja kuullaan vain se mitä halutaan, on helppoa jäädä. On helppoa leimata kokonainen ihmisryhmä yksittäisen ihmisen takia, kun kyseessä on joku muu kuin Jorma tai Liisa Kempeleeltä. On kuitenkin helppoa sysätä vastuu horjuneen mielenterveyden piikkiin silloin, kun se yksittäinen henkilö sattuukin olemaan se naapurin Jorma. Sä tuskin ottaisit vastuuta jos joku sun kotikaupungista surmaisi ihmisiä, joten miksi muidenkaan tarvitsisi kärsiä toisen teoista vain siksi, että he jakavat saman synnyinmaan, uskonnon tai ihonvärin.
Mitäs jos ei mentäisi sieltä helpoimman kautta. Opittaisiin näkemään sen ulkokuoren taakse, oltaisiin halukkaita oppimaan ja ymmärtämään sitä, mikä on uutta ja muistettaisiin, että me ollaan kaikki ihmisiä. Me eletään kuitenkin vuotta 2017 ja mun mielestä on surullista, että me oikeasti tarvitaan erilaisia hashtageja selventääksemme sitä, että kaikki elämät ovat merkityksellisiä ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vaikkapa sukupuoleen katsomatta.
Entäs jos alettaisiin nähdä vähän vaivaa ja oltais toinen toisillemme ihmisiä?
💕💕💕
No comments:
Post a Comment