Slider

Haaveammattina tarkka-ampuja

Thursday, September 14, 2017


Siis en tiiä onks muilla samoja kokemuksia siitä, kun inspiroidutte aina himpan verran liikaa muun muassa elokuvista tai sarjoista. Siis muuten jees saada ihan uudenlaista motivaatiota, mut se että yhtenä viikkona päätät kouluttautua tarkka-ampujaksi, seuraavana lainaat kirjastosta vähän lakikirjoja ja kolmantena oot vakuuttunut siitä, että susta tulee ammattitanssija, saattaa olla vähän kuormittavaa.

Jos mietitte mikä mun tän viikon unelma-ammatti on, niin lopetin juuri eilen Netflixissä sarjan nimeltä Shooter ja sniper-Maikki here I come. Tai Maikki Lee. What ever. Oon seurannut muun muassa Snapchatissa kamujen juttuja siitä, kuinka hankalaa esimerkiksi työnhaku on, kun ei löydä oikeesti sellasia duuneja, jotka sytyttää sen kuuluisan sielun palamaan ja jonka takia oot ihan pähkinöinä. Samaistun.

Mä oon käynyt lukion ja valmistunut ammattikorkeakoulusta mun ekaan ammattiin, mutta mulla ei missään vaiheessa ole ollut pienintäkään käryä siitä, mitä mä haluan isona tehdä. Jos ei siis lasketa Netflixin  monipuolisesti tarjoamia erilaisia ammattipolkuja. Oon myös tehnyt duuneja laidasta laitaan, mutta mikään ei ole sinällään kutsunut mun nimeäni.  Mulle on aina sanottu, että ei sun tarvitsekaan vielä tietää ja että se sun oma juttu löytyy kyllä. Itse olen suhtautunut kyseiseen lohdutteluun asenteella, että joopajoo kunhan lämpimiksesi höpäjät ja löydän itseni kuitenkin Siwan kassalta.


Kun lähdin vuoden alussa reissaamaan, lähdin asenteella, että nyt etsitään se todellinen minä ja nyt löydetään se mun kutsumus ja valaistutaan vielä siinä sivussa. Joopa joo. Se, mitä yritän sanoa on se, että on ihan okei, jos sä et vielä sun kaksikymppisillä tiedä, mikä se sun juttu on. Jos sä tiedät, ihan mahtavaa! Mutta siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että hommat jumittaa, stressiä pukkaa ja oot valitsemassa sun seuraavaa koulutusalaa tai työpaikkaa tikkaa heittämällä, anna itelles aikaa.

Jos mahdollista pidä välivuosi tai välikuukausi. Tee juttuja joista oikeasti nautit ja jotka saa sen sielun roihahtamaan. Kokeile uutta, tapaa uusia tyyppejä, lue, ole ihan vaan laiska ja anna itselles aikaa. En lupaa, että se vastaus tipahtaa tälläkään tavalla suoraan sun syliisi, mutta veikkaan, että se vie sua oikeaan suuntaan. Ainakin mulla kävi niin. Kamalan ahdistuksen ja kotiinpaluu pelon sijasta, mä olen aika innoissani. Oon tsekkaillut työpaikkailmoituksia ihan uusin silmin, saanut ideoita, jotka saa perhosia vatsaan ja mikä huipuinta, mä nään mun tulevaisuuden muualla kuin siellä Siwan kassalla. Mä jopa uskon, että musta on johonkin paljon isompaan kuin Siwan kassalle. Aika siistii.

Enkä nyt hyljeksi tyyppejä Siwan kassalla. Tärkeä työ sekin. Plus, sitä ei ikinä tiedä milloin tää pilvilinna romahtaa ja mä tipahdankin siihen kassalle. Sekin on sitten ihan okei. Silloin täytyy ottaa ehkä toinen vuosi ulkomailla, mut se on ihan okei.

💕💕💕

4 comments:

  1. Voi kunpa vois lukion jälkeen vaan elää loppuelämän välivuosia! :D Mä oon samassa tilanteessa kuin sä, mulla ei oo enää hajuakaan mitä haluan tehdä. Vielä keväällä olin ihan varma, että haluan opettajaksi. Nyt en enää tiedä ollenkaan... Ehkä siunaus tää mun toinen välivuosi, ehtii taas matkustella ja miettiä mitä sitä elämällään tekis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa älä muuta! Loppuelämän kestävä välivuosi? Take my money! Ja välillä sitä on just sellasia hetkiä, kun kaikki tuntuu selkeeltä ja seuraavana kaikki on taas ihan auki. Mut kyl se oma juttu sielt tulee! Tsemppiä syksyyn ja uusia juttuja kohti xx

      Delete
  2. En voisi enää enempää samaistua sun teksteihin! Itse en vieläkään ole koulussa ja täytin juuri 24 vuotta. Lähdin heti lukiosta valmistuttuani Madridiin au pairiksi, juurikin etsimään sitä todellista minua ja olin varma, että tuolla reissulla löydän sen unelma ammattini jolle kouluttautua. Yhtäkkiä tuon vuoden jälkeen olin valmistunut ulkomaan matkaoppaaksi, ollut vajaan vuoden au pairina Barcelonassa, opiskellut kaksi vuotta Madridissa yliopistossa (väärää alaa) ja tällä hetkellä olen Helsingissä Hesburgerissa töissä ilman mitään aavistusta siitä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä:D Mutta niinkuin kirjoitit on ihan okei jos ei ole löytänyt vielä omaa juttuansa, ainakin elämä on ollut tähän mennessä täynnä huikeita kokemuksia, sellaisia joita ei olisi koulunpenkillä pystynyt hankkimaan. Mahtavaa reissun jatkoa sulle sinne! Ps. Sun blogisi on muutenkin niin mahtavaa luettavaa, haha ei sulta ainakaan kirjoittajan lahjoja puutu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin se elämä joskus yllättää! Mut reissuilu on niin elämää rikastuttavaa puuhaa, että se vie helposti mennessään. Mut siellä sitä oppii! Ja vaikka sitä opiskelesikin väärää alaa, tajuaa sitä ainakin sit sen et tää ei ole mua varten :) Ja allekirjoitan satasella ton, ettei niitä tärkeimpiä kokemuksia koulunpenkiltä saa! Ja kiitos kamalasti, tälläset kommentit antaa aina boostia kirjoittamiseen :) Ihanaa syksyä xx

      Delete

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan