Ensikosketus Intiaan

Suurin osa aamuista alkaa auringonsäteillä kaihtimien välistä ja meneillään on kamalasti kaikkea uutta - haiskahtaa keväältä tyypit! Otin kaksi viikkoa sitten projektiksi uudistaa hieman blogin ulkoista habitusta ja tänään sain muodomuutoksen viimein valmiiksi. Make over ei ole maata järisyttävä, mutta muutos se on pienikin muutos eikä mun koodien rassailutaidot ole viime kerrasta juurikaan kehittyneet, joten olkaamme iloisia tästä pienestäkin freesauksesta.

Noin reilu viikko sitten sain käteeni todistuksen hyväksytysti suoritetusta kurssista, saan kutsua itseäni tradenomin lisäksi myös lentoemännäksi ja kirjoitin ensimmäisen vakituisen työsopimuksen. Maanantaina oli ensimmäinen ihka oikea työpäiväni ja kohteena aina yhtä hurmaava Pariisi. Tai no siinä mielessä hurmaava, ettei kukaan alkanut synnyttää lentokoneessa ja käännön aikana ehdin juosta lentokentän kaupasta omalle budjetilleni sopivan shamppanjapullon. Ja paisteli se aurinkokin lentokoneen ikkunasta, joten vallan jees. Ensimmäiseksi lennoksi antaisin itselleni arvosanaksi tyydyttävän, koska kahden kuukauden intensiivisestä opiskelusta huolimatta olo oli jännityksen vuoksi sitä luokkaa, että joku olisi voinut kuvitella meikäläisen näkevän lentokoneen ensimmäistä kertaa. Kädet täynnä tavaraa onnistuin jäämään myös aamun pikkutunneilla vaivalla väsäämästäni nutturastani kiinni luokkia erottavaan verhoon. Oh well. 

Torstaina pakkasin kimpsut ja kampsut tärisevin käsin, kertailin kurssimateriaaleja kylmän hien valuessa otsalta ja etsin Internetin uumenista Intian kulttuuria käsittelevän videon ja suuntasin lennolle New Delhiin. Reilun kuuden tunnin lento meni yllättävän nopeasti, kun työn ohessa oli paljon ihmettelemistä ja tutkimista. En onnekseni kaatanut kahvia kenenkään syliin enkä onnistunut puhelua tehdessäni kuuluttumaan asiaani koko koneelliselle, joten todellinen riemuvoitto. Ymmräsin myös, ettei 30 minuutin lepotauolla kannata nukahtaa, koska sen jälkeen olo on kuin villimmänkin lauaintaiyön jälkeen ja saatat tiedustella asiakkailta muun muassa sitä, että haluaisivatko he kahvia tai maitoa. Kuka sitä nyt teetä juo.

Mulla ei oikeastaan ollut ennakko odotuksia Intian suhteen ja mielessäni luokittelin sen jonnekin Balin ja Thaimaan tienoille. Pikaisesta visiitistäni en voi kauheasti vedellä raporttia vieläkään, mutta sanoisin Intian olevan ihan omaa luokkaansa. Katukuvassa ei näy kauheasti naisia, pienissä liikkeissä työskentelee niin monta ihmistä, että jokaiselle asiakkaalle riittää oma myyjänsä. Liikkeiden valikoimaa tutkiessa tulee välttämätön tarve kurkata olan ylitse, koska tuntuu kuin olisit saanut uuden varjon. Liikenne puolestaan vaikuttaa kaoottisemmalta kuin missään muualla aikaisemmin enkä edes harkitsisi skootterin vuokraamista ellen haluaisi päästä hengestäni. 

Kokeneiden lentoemojen vinkit ja kertomukset Intiasta vaihtelivat runsaasti, mutta useimmiten toistuivat seuraavat asiat: syömisiä kannattaa seurailla tarkasti, suihkussa käydessä nenästä kiinni ja suu tukkoon, yksin ei kannata lähteä hortoilemaan ja sänky kannattaa tarkastaa pienten seuralaisten varalta. Noh, reippaana tyttönä häkäisin litran verran vettä jo ensimmäisellä suihkukerralla ja toiset mokomat ammeessa kelluessani, aamupalalla varoitukset kaikuivat kuuroille korville, kun nälissäni innostuin syömään kaikkea mansikoista jukurttiin. Bedbugeista mulla on kokemusta hostelleista, joten en sen isompaa tarkastusta jaksanut tehdä vaan tsekkasin lakanoiden alle varmuuden vuoksi, josko siellä olisi jälkiä siitä, että edellistä asukasta olisi syöty. Verityöstä ei ollut merkkejä, joten nukuin autuaan onnellisena meritähtenä keskellä valtavaa sänkyä. 

Todennäköisyyksiä uhmaten en viettänyt paluumatkaa lentokoneen vessassa, mutta allekirjoitan kuitenkin sen, etten tämän kokemuksen perusteella lähtisi seikkailemaan yksin. Kaksin aina kaunihimpi, myös Intiassa. Eläinbongailuista käteen jäivät ainoastaan lehmät ja koirat, joita näkee kaduilla todella paljon. Paikalliset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, mutta kuten Thaimaassakin, taxilla ajaessa on hyvä sopia hinnasta etukäteen. Hintataso on ainakin omalle budjetille edullinen, koska edestakainen taximatka kustansi noin 10 euroa ja paikallisten kokkaamaa palak paneeria / naan leipää sai mahan täydeltä noin kuudella eurolla. Ei lainkaan huono. Itse nostin ja vaihdoin matkaan käteistä, mutta kortit toimivat useimmissa paikoissa. Kaiken kaikkiaan mulle jäi reissusta hirvittävän hyvä fiilis ja kiitän vatsaani ymmärryksestä ja yhteistyöstä.

Ihanaa maanantaita toverit ja nauttikaa tästä auringosta! xoxo