Slider

Deittailua ja teltan heiluttelua

Saturday, April 21, 2018


Mä sain tänään ihanan viestin Keuruun suunnalta, mikä yllätti mut ihan täysin, kun otetaan huomioon etten ole hetkeen avannut sanaista arkkuani täällä blogin puolella. Muualla sitten senkin edestä. Anyway! Sain kuulla, että mun blogia oli selailtu useamman tunnin ajan ja sain kiitosta siitä, että uskallan kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti. Kiitos -tästä sai ihan uutta inspistä kirjoittamiseen 💕

Istun tällä hetkellä Shanghaissa hotellihuoneen lattialla ja ajattelin tosiaan tehdä pienen ryhtiliikkeen kirjoittamisen suhteen, koska se on kuitenkin asia josta oikeasti nautin. Ja ehkä joku muukin saa mun ajatuksista jotain irti. Ehkä. Viime aikaisten raapustusten pohjalta voisi ajatella, että oon tässä yrittänyt vääntäytyä matkabloggaajan housuihin ja joo, yritykseksi se taisi jäädäkin. En lopeta matkustamista ja uusista paikoista nauttimista, mutta jätetään niistä kirjoittaminen niille, jotka sen osaavat. Pitäydytään me niissä asioissa mistä tiedetään eli ikisinkkuudesta, ylianalysoimisesta, jätksiövereistä ja naisten logiikasta. 

Blogin alkuaikoina multa pyydettiin usein enemmän tekstejä liittyen eroamiseen ja niistä ylitse pääsemiseen, koska silloin samat aiheet olivat vahvasti sitä omaakin arkea. Ulkona paistaa kuitenkin aurinko ja söin just lounaaksi jäätelöä, joten synkistelyn sijaan ajattelin ottaa hieman toisenlaisen näkökulman tähän asiaan.

Mun lähipiirissä on tänäkin keväänä erottu, palattu yhteen, otettu luovia taukoja parisuhteesta ja murehdittu siitä, että ollaanko sitä loppuelämä yksinään. On myös revitty hiuksia päästä kun se sun unelmien mies ei nyt osaakaan lukea sun ajatuksia ja deittailu tuntuu siltä, kuin sut olisi heitetty suoraan sinne altaan syvään päähän eikä uimataidosta tai kellukkeista ole tietoakaan. Uskokaa kun sanon, että the struggle is real. 


Luin tässä taannoin Henriikka Rönkkösen artikkelin siitä miten sitä on päädytty itkemään suihkun lattialle siksi, ettei tuiki tuntematon jäbä vastannut hänelle Tinderissä. Tinderistä ja monesta muustakin ihmiskunnan keksinnöstä olisi paljon sanottavaa, mutta jätetään ne toiseen kertaan. Tästä päästään kuitenkin hyvällä aasinsillalla siihen, että liian usein päädytään määrittelemään itseään toisen ihmisen kautta. Jos se ihmemies Tinderissä ei vastaa, minussa on pakko olla jotain vikaa. Jos ex-kumppani tulee kaveria vastaan deittisivustolla kaksi viikkoa eron jälkeen, olen minä ollut varmasti ihan kamalan huono kun se jo näin nopeasti etsii toista. Jos toinen ei laittele sulle viestiä 24/7 tai osoita kiinnostusta niin kuin toivot, on se varmaan jo löytänyt toisen tai ei sitä edes kiinnosta.

Ja näitä variaatioita löytyy niin monta, kuin on meitäkin. Sillä, miten toinen reagoi ja toimii, ei välttämättä ole mitään tekemistä sun kanssa. On tietty hankalaa sulattaa sitä, ettei olekaan se maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii, mutta yrittäkää kestää. Yhtälailla se mies siellä luurin toisessa päässä voi nyhtää hiuksiaan ja ihmetellä, että mitä sä nyt taas tarkoitat, kun vihjailet taas sun kesäkuun vapaasta weekendistä vaikka ei olla huhtikuustakaan vielä selvitty. Pitäisihän sen tajuta, että haluat viettää villin festariviikonlopun telttaa heilutellen just sen kanssa vaikket suoraan sitä sanokaan.

Kukaan meistä ei osaa lukea ajatuksia ja me ei voida muuta, kuin käyttää niitä tietoja mitä meillä on. Jos sulle sanotaan, että sä oot cool niin sitten sä olet. Ihan sama miten paljon sä vietät aikaa stalkkaillen milloin toinen on ollut paikalla WhatsAppissa ja teet excel taulukkoa sen mahdollisista liikkeistä, ei se sun oloa helpota. Päinvastoin. Elämä on aika pirun lyhyt siihen, että yritetään selvittää toisen ajatuksia ja katsellaan YouTube videoita siitä, kuinka se mies/nainen nyt saadaan koukkuun olemalla hillityn etäinen, hieman salaperäinen ja hippusen vaikeasti tavoitettavissa. 

Jos sulla on tunteita, kerro ne. Jos sä haluat heilutella telttaa Ruisrockissa niin kysy. Jos sun mielesi tekee jakaa faktoja pingviineistä keskellä päivää niin tee niin. Sä et häviä mitään näyttämällä ja kertomalla sun fiiliksistä. Sillä tavalla sitä usein saa suoria vastauksia eikä tarvitse potea huonommuutta sen takia, että sun viestisi alla paistaa luettu mutta vastausta ei kuulu. Sä määrittelet itse sen, kuinka upea ja mahtava sä olet. Ei kukaan muu. Jos se toinen ei ymmärrä mitä sillä on, se ei ole sulta pois. Kaikki ihmissuhteet, naimisiinmenot, lapset ja punaiset mökit kultasinenoutajineen on vaan plussaa -ei saavutuksia. 

PS. Tiedän, että jotakuta alkoi kiinnostamaan mun pingviinifakta joten: nää sankarit oikeasti tyrkkii toisiaan kalliolta veteen silleen testimielessä. Jos kaveri tulee syödyksi niin se on no go ja muussa tilanteessa reitti on selvä. True story.

Ihanaa kesänalkua murut xx
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan