The one that got away, Tinder matches and night in Bangkok

Okei, älkää koskaan sanoko ei ikinä, koska täällä sitä taas ollaan. Bangkokissa. Kaupungissa, mistä kirjoitin reissun alussa ja josta sain elämäni kulttuurishokin. Okei, en ole vieläkään rakastunut Bangkokiin, mutta näin toisella kerralla tulo tänne oli jo paljon helpompaa. Liikenne ei vaivaa läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka saarien hiljaiseen menoon olikin ehtinyt jo tottua. Tällä kertaa majoitutaan lähellä Khao San Roadia eli paikkaa, mihin kaikki reppureissaajat ovat keskittyneet.

Me ei ensimmäisellä Bangkokin reissulla uskaltauduttu juurikaan yöelämään, mutta tällä kertaa tavoitteena on lähteä tsekkaamaan BKK:n öiset kadut. Ja äiti ottaa nyt siellä ruudun toisella puolella ihan rauhallisesti eikä täytä mun aasialaista luuria sadalla varoituksella siitä, miten oon huolimaton hönttönen ja miten mun pitäisi rauhoittua ja olla ihmisiksi. Saavuttiin tosiaan tänne muutama päivä sitten PhiPhiltä ja ensimmäiset sydänkohtaukset saatiin jo lentokoneen laskeutuessa, koska maahantulo oli hieman töyssyinen ja kone täynnä kauhusta kiljuvia aasialaisia. Mua ei ole aiemmin lentäessä pelottanut, mutta nyt kyllä saatiin väkijoukossa lietsottua mullekin pala kurkkuun. Iinalla tuli tosin ihan konkreettisesti pala kurkkuun, mutta onneksi ei päädytty kuitenkaan tarvitsemaan muovipussia. 

Ja siis tiedättekö sen fiiliksen, kun te näette tai juttelette jonkun tyypin kanssa, ja te vaan saatte sen fiiliksen että tuossa on sitä jotain. Mä bongasin tän tatuoidun herrasmiehen jo Krabin lentokentällä, sitten uudestaan koneessa ja vielä kerran laukkuhihnalla. Tässä olisi ehkä ollut vuosisadan rakkaustarinan alku, mutta niin kuin voidaan vaan arvata niin eihän se sitten niin mennyt. Meidän piti tosiaan suunnata lentokentältä suoraan Suomen Suurlähetystöön hakemaan mun pankkikorttia, joten kun tää unelmien mies kysyy, että missä me ollaan yöpymässä ja ehkä voitaisiin jakaa taksi, teki mun mieli itkeä sikiöasennossa lattialla. Mut onneksi oon alkanut jo tottumaan näihin heartbreikkeihin, joten ei hätää, oon fine. Just fine.

Päästiin bussiin, joka kaikessa ihanuudessaan tuoksui juuri siltä kuin näyttikin: linja-autolliselta krapulaisia reppureissaajia. Ai että. Mahtavaahan on, että satuttiin pääsemään juuri pahimpaan ruuhkaan ja bussimatka kesti yli tunnin. Bussista luovittiin tie sky trainille ja matkattiin Chit Lomiin, josta lähdimme suunnistamaan suurlähetystöön. Ei onneksi mennyt sekään niin kuin Strömsössä ja käveltiin väärään suuntaan toisen tunnin verran ja kun vihdoin viimein selvittiin lähetystöön..noh, voitte vaan arvata. Jep, oli lafka juuri sulkenut ovensa viisi minuuttia aiemmin. Tää ei sinällään yllättänyt. Kaksi hikistä, nälkäistä ja sinkkuuden runtelemaa naista. Aika paha combo. Ollaan menty periaatteella, että alle viiden kilometrin matkat kävellään, mutta väsy oli liian suuri ja mun polvi ei vieläkään ole kunnossa, joten otettiin taksi. Joka sekin kesti tunnin, koska älytön ruuhka. Siis en enää ikinä valita Jyväskylän neljän ruuhkasta sanallakaan, koska nyt tiedän mitä se liikennejumi oikeasti on.

Eilen oli mun paras päivä hetkeen, koska sain vihdoin viimein mun pankkikortin ja sain ostettua myös uuden puhelimen. En vois olla onnellisempi! Ostoksia tehdessä ei tarvitse kääntyä Iinan puoleen ja viestejäkään ei tarvitse kirjoitella toisen puhelimesta. Saan taas olla ihan itsenäinen (ja tietenkin vahva) nainen, feels good. Oli myös mahtavaa lukea lukuisia viestejä siitä, että yritä nyt hyvä nainen tulla hengissä takaisin. Lupaan, mä yritän. Melkein kaksi viikkoa ilman luuria ja omaa rahaa ovat olleet aika rankat, koska sä joudut koko ajan olemaan taakkana toiselle. Nyt kun saan vielä polven kuntoon niin elämä alkaa taas olemaan raiteillaan.

Oon myös viimeiset pari viikkoa katsellut vierestä, kun Iina bongailee Tinderissä mitä kuumempia tapauksia toisensa jälkeen ja suunnittelee deittejä biitsillä ja mitä kaikkea. Tietysti olin ihan intopinkeänä, että jeejee Tinder tulille heti kun saan luurin kätöseen. Nojuu, ajatus hyvä kymmenen, mutta en tiedä jäikö ne kaikki kuumikset Thaimaan saarille, koska mun Tinder on täynnä 160cm aasialaisia, En sano etteikö aasialaiset miehet toki olisi kuumia tai söpöjä, mutta 177cm pitkänä naisena I'm struggling.

Maanantaina heitetään heipat Thaimaalle, joka on viimeisen kuukauden aikana alkanut tuntua enemmän ja vähemmän kodilta, tai ainakin kotoisammalta. Australia, be ready! 💋