And off we go!

Kolme kuukautta sitten oli tosi hankalaa kuvitella itse lähtöpäivää ja jotenkin kulunut syksy on ollut valtavaa tunteiden vuoristorataa, eikä reissuun lähtöä ole ehtinyt oikeastaan miettiä lainkaan. Ajattelin, että viimeinen viikko Suomessa menisi rauhallisissa merkeissä lähtöä odotellessa, mutta eihän se ihan niin mennyt. Levottomuuksissani seilasin edestakaisin Jyväskylä-Kangasniemi väliä, tapasin mulle tärkeitä ihmisiä ja lauantaina juhlittiin myös läksiäisiä. Suurilta tunteilta ei vältytty ja iski hieman haikea fiilis, mutta kuluneen viikon aikana ymmärsin sen, miten paljon mulla oikeasti on ihania ja välittäviä ihmisiä elämässä. Ai että, teitä tulee ikävä, mutta onneksi kohta taas nähdään.

Aamulla herättiin tosiaan silmät enemmän ja vähemmän turvoksissa muutaman huonosti nukutun yön jälkeen, vaikka tavoitteena olikin startata fressinä ja valmiina seikkailuun. Noh, en tiedä oltiinko kumpaakaan, kun tavaroita oli hukassa viime hetkille asti ja pikkuveljen toive siitä, ettei kuoltaisi ainakaan ensimmäisellä viikolla, sai ainakin mussa liikkeelle kaikki mahdolliset kauhukuvitelmat tavoista, joilla saatettaisiin kuolemamme kohdata. Reissu alkoi muutenkin varsin lupaavasti, kun henkilökohtaisesti olin valmis halailemaan vessanpönttöä jo Joutsan kohdalla, auton pissapojasta loppui nesteet heti alkuunsa ja Helsingin päässä jonotettiin liikenneruuhkassa. Lentokentällä puolestaan kuullaan, että lentolipuissa on jotain mätää ja asiaa selviteltiin hyvä tovi. Mutta toisaalta, enemmän olisi yllättänyt, jos oltaisiin päästy lentokoneeseen asti ilman minkäänlaisia ongelmia. 

Alkumatkasta vitsailtiin, että ollaan varmaankin itse polkemassa lentokoneeseen vauhtia tai muuta mukavaa, koska lennot oli tosi edulliset. Lennon tarjosi tosiaan venäläinen lentoyhtiö Aeroflot ja täytyy myöntää, että aluksi mulla oli pienet ennakkoluulot kyseisen yhtiön suhteen, mutta loppujen lopuksi ei kyllä ole kauheasti valittamista. Suosittelen! Itse lento meni aika kivuttomasti, jos ei lasketa sitä, että kuulutukset sekä palvelu hoidettiin kätevästi venäjäksi ja että vieressä matkanneen miehen kanssa läpsittiin toisiamme, kun minä tiedustelin haluaako hän sämpylää ja hän herää säikähtäen ja mottaa puolestaan mua. Hoidettiin kuitenkin homma casuaalisti jätkämäisellä nyökkäyksellä, koska ei onnistuttu löytämään yhteistä kieltä.

Moskovan lentokenttä on mun mittakaavalla ihan valtava ja ollaan esimerkiksi kävelty pelkästään täällä viitisen kilometriä. Voi tosin johtua huonosta suuntavaistosta, mutta oh well. Tutustuttiin myös kolmanteen suomalaiseen mimmiin, joka on myös reissaamassa Thaimaahan, joten ainakin alkumatka taitetaan kolmestaan. Mulla on fiilis, että tästä reissusta tulee aivan mahtava ja jo tässä vaiheessa mua Suomessa stressanneet ja vaivanneet asiat alkaa tuntua aika pieniltä, mitä enemmän välimatkaa kotiin tulee.

Next stop Bangkok! 💋