Oh deer

Joulu tuli ja joulu meni. Mun joululoma meni leppoisasti ja neljän päivän tekemättömyys tuli enemmän kuin tarpeeseen kahden ihan super intensiivisen koulutusviikon jälkeen. Mä tosiaan vietin kahdeksan tai yhdeksän tuntia ensin koulussa, jonka jälkeen tehtäviin ja tentteihin lukemiseen kului helposti toiset neljä tai viisi tuntia. Ei kauheasti tarvinnut päivien jälkeen miettiä, että mitä tekisi seuraavaksi. Väsymyksestä kieli myös se, että viikon lopussa unohdin ensin maksaa ostokseni ja kun kassaneiti kutsui mut ystävällisesti takaisin, yritin maksaa ajokortillani. Oh dear. Tietysti energiansa on vaatinut myös totuttelu uuteen asuntoon ja yksin asumiseen, joten en valita, kun viimeiset neljä päivää ovat kuluneet joko kinkku suupielessä tai kuola poskella päiväunien parissa.

Hyvin syöneenä ja levänneenä on ihan kiva huomenna palata takaisin koulun penkille vaikka mä näinkin jo viime yönä painajaista läpäisemättömistä tenteistä ja siitä, ettei Finnair ikinä aloittanut lentoja Australiaan. Mutta mä jaksan kyllä painajaiset ja tuhottomat intensiiviset päivät, koska oon vihdoin löytänyt niin mun oman jutun kun vain voi olla. Opiskelu maistuu ihan erilailla kuin ammattikorkeakoulussa, jossa tunnit menivät puhelinta selaillessa ja kaverien kanssa nauramisessa. Nykyään tunnit vain vilisevät ohitse, kun tietoa oikeasti vain ahmii ja muistiinpanoja tulee kirjoiteltua viikossa yhden vihkon verran. Nautin.

Ennen joulua mä sain myös todistuksen siitä, että olen ihan virallisesti flight attendant ja pystyn halutessani toimimaan kaikilla eurooppalaisilla lentoyhtiöillä. Kyseinen attestation taskussa oli ihan jees lähteä lomalle. Motivaatiota opiskeluun tuo myös se, että sain viime perjantaina tietää ensimmäisten lentojeni kohteet ja vajaan kuukauden päästä kutsuu Zurich, Pariisi ja Milano. Ja ennen kuin kukaan tulee huutelemaan, että ethän sä siellä nyt ehdi mitään tehdä niin en ehdikään. Käännöt ovat kaikissa 50minuuttia mutta mä olen onnellinen, jos näen edes vilauksen Eiffel-tornista pimenevässä illassa.

Näin joulun aikana tulee erityisesti pysähdyttyä siihen, kuinka tärkeää on, että sulla on välittäviä ihmisiä ympärillä. Mulla ei olisi ollut resursseja eikä kauheasti voimiakaan muuttaa ihan uudelle paikkakunnalle ja aloittaa koulu, jos mulla ei olisi ollut kannustusjoukkoja tukemassa, tsemppaamassa ja auttamassa. Vaikka sillä omalla asenteella ja taistelutahdolla voi saavuttaa paljon, älkää ikinä kuvitelko, että teidän tulisi pärjätä yksin. Antakaa teille läheisten tyyppien auttaa, koska elämässä ei voi koskaan olla liikaa ihmisiä.

Ulkona näyttää ihan talven ihmemaalta, mulla on lahjaksi saatu pehmolelu vieressä ja glögimuki kädessä. Tänään vietetään vielä hidas ja rento päivä, ennen kuin Vantaa kutsuu.

Nauttikaa 💕💕💕