Suomi-rakkautta

Kohta tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Suomi jäi taakse ja sen jälkeen ollaan rymytty Aasiassa ja Australiassa. Ai että. En ois uskonu tätä vielä muutama vuosi sitten. Oon sanonut ja hehkuttanut tätä aina kun mahdollista, mutta sanon tän vielä kerran: tää reissuun lähteminen on ollut elämäni paras päätös. Vaikka maailmalla eläminen on antanut ihan mahdottomasti on se välillä ottanutkin ja aika ajoin koti-ikävä kasvaa ihan järjettömäksi.

Asioita ei useinkaan osaa arvostaa ennen kuin niitä ei enää syystä tai toisesta ole. Tänään mä aattelin osoittaa kokonaisen postauksen verran rakkautta Suomelle, koska miksi ei. Tässä vaiheessa reissua mä kaipaan suomiruokaa yli kaiken. Siis ihan perus pottumuussia, makaroonilaatikkoo, ruisleipää ja ai että, Valion mustikkakeittoa. Ja tietysti irtokarkkeja ja Fazerin sinistä. Melkein itku pääsee, kun haaveilee. Okei, ihan perusruuat olisi mahdollisia täälläkin, mutta koska ruoka on täällä ehkä vielä kalliimpaa kuin Suomessa ja allekirjoittaneen rahatilanne suhteellisen surkea, ei auta kuin haaveilla. Irtokarkit on täällä ihan avaruusolentojen luokkaa, koska kukaan ei yleensä tajua sitten yhtään, kun yrität selittää irttareiden konseptia. Täällä on irtokarkkilaareja, mutta jokaisella on eri hinta, joten sä et pysty keräilemään pussukkaa täyteen sun lemppareita vaan meininki on enemmänkin punnitse ja säästä -meininkiä.

Suomen kesä. Varsinkin Juhannuksen aikaan, kun snäppi täyttyi keskikesän mökkikuvista, mun Suomi-ikävä roihahti. Henkilökohtaisesti rakastan mökkeilyä, aamu-uinteja, laiturilla köllöttelyä, päikkäreitä riippumatossa, makkaran rillailua ja tietysti saunaa. Vaikka Suomen kesä ei ehkä ole se lämpimin tai kuivin, on siinä vaan jotain sellaista mitä ei muualla ole. Plus Suomen luonto on yks mun lemppareista. Metässä tallustelu, punkkien ravisteleminen jaloista, soutelu järvimaisemassa ja hiekkatiellä lenkkeily on vaan parasta. Rakastan myös kesäaamujen tuoksua. Sitä tuoksua, kun sä pienenä olit mummolassa yötä ja aamulla ruohikko oli kosteaa, aurinko paistoi ja ilma vaan tuoksui niin kesältä.

Toisin kuin Suomessa, Australiassa ei osata rakentaa taloja. Tai osataan, mutta täällä rakentamiseen liittyvät säännökset on löyhempiä eikä täällä varauduta ollenkaan niihin talvikuukausiin. Nyt puolet jengistä on silleen, että Australiassahan on aina lämmin, mitä sitä suotta laittamaan ikkunoita yhtä kerrosta enempää. Voin kertoa, että viimeisen kuukauden aikana oon tärissyt ja harrastanut ennennäkemätöntä kerrospukeutumista ja sängystä löytyy tälläkin hetkellä kolme täkkiä. Kyllä, Australiassakin on ihan saakelin kylmä. Täällä ikkunoiden välistä oikeasti tuulee, lattialle astuessa tulee flashbäkkejä Muumien Jääkuningattaresta ja lämmityksestä ei ole minkäänlaista toivoa. Suomessa hikoillaan kesällä, kun ilma ei liiku huoneissa sitten millään ja ruokaa laittaessa koko keittiö paahtuu, mutta eipä ole ainakaan talvella kylmä.

Henkilökohtaisesti tykkään papattaa aiheesta kuin aiheesta ja mitä syvällisempiä juttuja, sen parempi. Mutta joskus on ikävä sitä suomalaista mentaliteettia, että puhutaan vasta sitten kun on pakko ja silloinkin vain se välttämätön. Täällä sulle tullaan höpäjämään roskia viedessä, Ikeassa shoppaillessa, bussissa ja junassa, you name it. Mulla on hetkiä, kun haluaisin olla vaan omissa oloissani eikä mua oikeastaan kiinnosta kuulla, kuinka sun sisaren anopin kissalla oli viime viikolla vatsatauti. Joskus mulla on myös sellaisia päiviä, kun englanti ei suju sitten ei millään. Niitä hetkiä, kun jokaikinen sana on jossain muualla kuin sun aivoissa ja sä vaan tuijotat ja haukot henkeä. Yleensä näin tapahtuu lenkillä, kun tuntematon vastaantulija sanoo "How's it going?" jatkaen matkaansa ja tarkoituksenaan tervehtiä, mutta sä alat miettimään että miten mulla menee, mitä oon tänään tehnyt ja sun tekisi mieli huutaa, että miksi sä kysyt tuollaisia ja juokset karkuun. Lopputulemana et sano mitään ja tuijotat ystävällisesti tervehtinyttä kuumaa miestä monttu levällään ja toivot nopeaa kuolemaa.

Musta on myös mukavaa, että Suomessa jengin kieli taipuu mun nimen mukaan, enkä mä ole aina se majoneesi tai may you.

Suomi, oot kultaa.

💋💋💋