Viimenen päivä au pairina ois pikkuhiljaa ohi ja nyt olisi edessä viimeinen viikonloppu Perthissä, jota oon saanu kutsua kodiksi hyvän tovin. Aika jatkaa eteenpäin, mutta eipä mennyt tälläkään kertaa hommat niin kuin Strömsössä ja suunnitelmat ovat muuttuneet melkein joka viikko.
Ensin meillä oli tosiaan tarkoitus lähteä Iinan kanssa roadtripille pohjoiseen, mutta sitten tapahtui äksidentti nimeltä liikaa-viiniä-ja-lippuilta-hämärän-peitossa. Jep, ollaan kaikki oltu joskus samassa tilanteessa. Useimmat tosin heräävät sunnuntaina lompakko ja passi tallessa, mutta niin kuin ollaan huomattu meidän reissu ei mene niin kuin "useimmilla" tai edes sinne päinkään, joten sinä sunnuntaina parisen viikkoa sitten oltiin yhden iinan lompakkoa ja passia köyhempiä.
Noh, eihän hätä ole tämännäköinen, koska tilanne muistuttaa hämärästi meidän edesottamuksia puolisen vuotta sitten Thaimaassa. Aika kultaa muistot ja nyt voi vähän nauraakin. Mut vaan vähän. Seuraava suunnitelma oli, että saan jäädä asustelemaan host perheeni asuntoon loppukuun ajaksi, kun he itse lähtevät lomalle. Kuukauden aikana tekisin keikkaduuneja, säästäisin lisää rahaa, nauttisin Perthistä vielä hetken ja lopulta lennettäisiin Iinan ja uuden passin kera Sydneyyn. Eiks kuulosta ihan passelille?
Jep, paitsi että pari päivää sitten sain tietää, etten voikaan jäädä asuntoon pidemmäksi aikaa kuin viikoksi. Ymmärrän kyllä tämän täysin ja viikkokin on mulle ihan älytön luottamuksen osoitus, koska harva edes harkitsisi tälläistä järjestelyä alkuunkaan. Mulla vaan rahatilanne on sellainen, etten mielelläni tukisi enää ainuttakaan Perthin hostellia, koska kaupunki alkaa olla aika kattavasti koluttu.
Mä tykkään suunnitella ja tehdä bucket listejä sekä tietää vähän, etta missä sitä seuraavana yönä nukkuu. Oon sillä tavalla järjestelmällinen tyyppi. Mutta oon todennu, että usein sitä on olosuhteiden pakosta spontaani, koska suunnitelmat karisevat toisensa jälkeen, stressilevelit nousevat ja ahdistuneisuus hipoo taivaita, jolloin mun pieni selviytymisvietti huutaa pää punaisena, että nyt niitä ratkaisuja nainen.
Voidaan sitten yhdessä olla montaa mieltä siitä, miten tää taktiikka toimii, mutta ens viikolla reissaan ensimmäistä kertaa yksin ja kohta tallaillaan Sydneyn katuja. Oon älyttömän innoissani, mut kyllä mua vähän jänskättää ja pelottaa. Ja hirvittää. We'll see.
Ihanaa loppuviikkoa!
💋💋💋
Ihanaa lukea sinun sujuvaa ja selkeää kirjoittelua, onnekasta reissua ja turvallista kotimatkaa toivottaen <3
ReplyDelete