Ketään ei varmaan yllätä jos sanon, ettei menny taas ihan niiku Strömsössä. Aamulla heräilin viimeiseen aamuun Sydneyssä, tirautin pienet itkut, koska tunteellinen höppänä ja Australia oli alkanut tuntumaan enemmän ja vähemmän kodilta, joten haikeushan siinä iski.
Saatoin tirauttaa myös muutamat kyyneleet vielä bussissa lentokentälle. Oh well. Noh, ensimmäinen lentohan oli rapsakasti myöhässä. Onneksi Sydney-Malesia välisellä lennolla mut pelasti Quentin, aivan tajuttoman söpö ranskalaisjäbä, jonka kanssa höpöteltiin melkein koko yhdeksän tuntinen. Nyt jengi ihmettelee et miks lensin eka Malesiaan. No koska oot köyhä ja pittää pihistellä. Ja ei, Quentin jäi Kuala Lumpuriin vaikka ehdin jo toivoa, että saan miehekkeestä matkaseuraa.
Noh, koska lento oli myöhässä oli mulla myös kiire jatkolennolle. Onneks kaikenlaiset arvotukset on kivoja ja lähtöporttia ei löydy lipusta eikä kukaan oikeen muutenkaan oo ihan varma, että mikä portti se nyt sattuu olemaan. Toimii kuin junan vessa. Josta tulikin mieleen, et vessoja tyyliä aasia ei oo ollu kauhee ikävä. Aarteenetsinnän lomassa ei ehtinyt edes haaveilla Hungry Jacksista tai Nöödelsistä, mutta löysinpähän lopulta ajallaan koneeseen. Joka oli sekin myöhässä. Vierustovereina iäkkämmät herrasmiehet Thaimaasta, jotka olivat äänekkäimmät nuudelinsyöjät ever ja ainoa englanninkielen sana lentoemolle oli vahva "Heineken". Oh dear.
Muuten kiva, mutta hostellin check-in sulkeutuu 00:00, Balin maankamaralle päästiin vasta 23.40 ja siihen päälle vielä rinkan metsästys, visan hommaaminen ja muut tarkastukset. Nettiä ei ole eikä sen enempää prepaidiakaan, joten yhteydenoton sijaan peukut pystyssä ja toivotaan, että joku on hostellilla hereillä.
Sit päästään mun ekaan virheeseen. Otinpa sit taxin. Puntaroin rinkan kanssa öisillä kaduilla suunnistusta offline mapsilla tai taxia ja arvatkaa kumpaan päädyin. Jep, ja about 15 minuutin kävelymatkasta meikä pulitti tatuoidulle mahakkaalle balijepelle 20$ eli 200 000 rupiaa. Joka ei siis ollu aluksi sovittu hinta lainkaan. Mittariahan ei käytetty. Terve. En tainnu kertaakaan käyttää 20$ dollaria Ausseissa Uberiin ja täällä silläkin hinnalla ois majottunu jo useamman päivän. Saatto päästä pari perkelettä. Ja turhautumisitku.
Jos jotain positiivistä, mun vika ilta Sydneyssä koostui hyvästä seurasta, perunamuussista ekaa kertaa kahdeksaan kuukauteen, drinksuja yhdessä upeimmista yökerhoista, öisen Sydneyn tuijottelua Observatorio Hillsiltä, pienet hitaat My Heart Will Go On kappaleen myötä paljain varpain tanssittuna sekä perinteinen Titanic pose, jossa pääsin olemaan Jack. Taustalla Harbour Bridge ja Rosena söpö jäbä Hong Kongista, joka kutsui mua ruotsalaisittain älskling.
Joskus ois kiva ku olla vähemmän tunteellinen, osais päästää menemään niin kuin Frozenin Elsa ja nauttia hetkestä. Tällä hetkellä tihrustan viel hetken itkua, hikoilen ilmastoimattomassa huoneessa, lasken budjettia ja teen mahdollisia lyhyen tähtäimen uravalintoja ja halaan mun Herra Tikrua. Hän on siis pehmonalle.
Eiks sitä sanota, että matkustaminen avartaa 💕
No comments:
Post a Comment